lauantai 10. toukokuuta 2014

Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö

Eli tänään olis tarkotus kirjottaa tälläsest semiraskaast aiheest, joka koskettaa munki elämää aikapaljon. Halusin kirjottaa tästä koska mulle väitetään päivittäin että mulla olisi anoreksia.


                                                              
"Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen liittyvä oireyhtymä, josta seuraa tarkoituksellisesti aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintymistila. Laihuushäiriöstä kärsivällä, niin sanotulla anorektikolla, on pakonomainen tarve pudottaa painoaan ja pitää se merkittävästi alle pituuden mukaisen keskipainon.
Laihuushäiriö on psykiatrian alaan kuuluva pitkäaikaissairaus ja se on syömishäiriöistä tunnetuin. Sitä tavataan varsinkin nuorilla naisilla. Miesten syömishäiriöt ovat harvinaisia. Kuten muutkin syömishäiriöt, laihuushäiriö on monimuotoinen sairaus, joka saa jatkuvasti uusia muotoja ja oirekuvia. Taudinmäärittelyssä erotetaan kaksi diagnoosia, varsinainen laihuushäiriö F50.0 ja epätyypillinen laihuushäiriö F50.1. Varsinainen laihuushäiriö jaetaan edelleen pääasiallisen oireen mukaisesti kahteen alatyyppiin."

Näin sanoo ystävämme wikipedia. Suomeksi sanottuna mulla ei ole anoreksiaa, koska en laihduta tarkoituksellisesti. Oon liian laiska urheilemaan ja ruoka on vaan liian hyvää.

Mun omasta mielestä liika laihuus on rumaa. Siis sekä miehillä että naisilla. Laihuus on myös syy miksi vihaan omaa ulkonäköäni.

Koska oon huono kirjottaa mitää, kysyin mielipidet kahdelt bloggaajalt jonka blogii seuraan.

Rainbow colored Shadow:
"anoreksia on sairaus
eli sitä pitäisi mielestäni hoitaa toimittamalla anorektikko hoitoon jossa hänet opetatnn syömään kunnolla.
sutten kun on normaalin kokoinen niin opetetaan vielä hiukan treenaamaan"


Askel mielenvikaisuuteen :
"Ah, ihanan hankala ja monitahoinen asia. Let's get started:Anoreksia on sairaus, sen verran on selvää. Se alkaa useimmiten vahvasta halusta laihtua ja pysyä laihana, ja etenee siitä sairaalloisiin piirteisiin. Melko pian ollaan siinä pisteessä ettei sitä kykene lopettamaan vaikka haluaisi.Onko se oikein? No, suoralta kädeltä sanoisin että ei, ei ole. Mutta toisaalta siinä vahingoitetaan vain omaa kehoa eli se menee samaan lajiin viiltelyn kanssa (eli joka ihmisellä on oikeus tehdä omalla kehollaan mitä haluaa). Toisaalta se on sairaus, eli sitä ei voi lopettaa vaikka haluaisi.Mielestäni anorektikoille pitäisi tarjota reilusti apua, mutta jos he eivät jostain syystä halua ottaa sitä vastaan niin antaa jatkaa. Eihän ketään toki voi pakottaa parantumaan, vaikka kuinka haluaisi.Anoreksiassa ja viiltelyssä on paljon samoja piirteitä, ja vaikka ensimmäinen reaktioni olikin sanoa anoreksian olevan sairasta ja että siihen pitäisi puuttua, niin hetken mietittyäni tajusin sen olevan pahimman luokan tekopyhyyttä."

Mä oon tavalllaaa Henrin kans enemmän samaa mieltä, koska jos mua ei olis hankittu "Hoitoon" olisin varmaa kuihtunu pois :D

Sit mun on pakko tähä loppuu viel sanoo et mä vihaan huomioHuoraus anorektikoi. Meijänki koulus näkee liikaaki sitä miten ei voi syödä kotsan tunnil koska lihoo, mut ku mennää kavereitte kans johonki ni sit kyll voi syödä normaaliist. Tai liikka tunnil pitää juosta ku kaikki näkee et laihtuis, mut ku pääsee piiloo ihmisten katseilt ni kävellää ja tekstataa. Miks ei voi vaa sanoo ettei kunto kestä juosta? o.O Ku mun mielest näinkää vakava sairaus, EI oo mikää leikin asia. Tai "Jos mulla on anoreksia, oon kovempi jätkä/Muidu" Niinku... EI.

Eipä mulla muuta, meikä jatkaa läskeilyä, pitäkää muksa äitienpäivä 8)