Tunne jolla ei vaan ole nimeä.

Joka kevät sama levoton tunne valtaa mut. Pakottava tunne liikkua koko ajan. Halu tuntea kaikki ja olla joka paikassa.

Nään ihmiset eritavalla kuin ennen. Ihan kun maailma olis auennut mulle yhdessä yössä. Kaikki ovat taas mielenkiintoisia ja haluaisin vaan tutustua kaikkiin.

Toisaalta... ainakin viime keväänä pilasin muutaman ihmissuhteen tämän takia. Sitä en halua. Haluan olla kuolematon enkä halua pysähtyä koskaan. Haluan olla nuori ja huoleton.

~ Nerf

vain pieni osa tätä kaikkea muuta

Löydän itseni joka päivä vihaamasta yhteiskuntaa.
   Pikkuhiljaa tajuan olevani itsekkin vain pieni säälittävä osa sitä.
En erotu muista mitenkään. Olen yksi tarpeeton elämä muiden joukossa, ainoana tehtävänä elää "normien" mukaan.

Se hajottaa miestä. Kulutanko tyhjän elämäni tyhjät tunnit palvellen yhteiskuntaa joka lyö mun maan rakoon?

Enkö mä voi oikeasti tehdä elämälläni muuta kun selvitä hengissä ja jakaa ajatuksia teille?

Ikuisesti teidän  Nerf ~