Neljä päivää joulun jälkeen yksi raskas keskustelu nosti mut taivaisiin. Olin tähän päivään asti kuolematon. 28 sekunttia tiputti mut. Tiputti ja iski päähän lujemmin kun mikään voi.
Mummuni soitti mulle kun olin tallilla.
"N: Moi, hei mä oon tallilla. Soitan sulle kun pääsen kotiin. Ok?
M: Eikun..... IsoMamma kuoli aaton aattona,
N: *Hiljaisuus*
M: Mamma nukkui mun viereen. Mutta.... soitellaan moi"
Rikkoi pienen ihmisen täysin palasiksi. Miten joku niinkin tärkeä voi olla pois? Eniten sattui kuulla miten rikki mummu oli. Tärkein ihminen mun elämässä, ja niin hajalla.
"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."
Lupaan, kun saan ajatukset kasaan te saatte kunnon tekstiä.
Ikuisesti teidän Nerf ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti