Mä kuljen kriisistä kriisin, leuka pystyssä ja komein askelin.
Tää päivä on ollut liian hämmentävä.
"Kato Neera kuka tuol on." Olenhan minä nuo kasvot ennenkin nähnyt. Halu unohtaa on se joka ajaa eteenpäin, ei tahto antaa anteeksi. Kaikki ne rumat sanat kaikuvat päässä. Olenhan minä ennenkin uponnut noihin silmiin. En osaa lopettaa ajoissa, tahtoisin pyytää anteeksi kaikesta mitä sanoin. Antaisin mitä vaan että kaikki olisi niinkun silloin. En kehtaa katsoa noita silmiä.
Siihen hän istui viereeni, hymyili ja hetken kaikki oli niinkun ennenkin. Hän nosti pakastaan jokerin ja tietää sen. Eikä selvästi aio vaihtaa korttia. Juuri siksi hän on paras ystäväni.
Ikuisesti teidän Nerf ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti