... Pitääkö aina kiinnostua niistä oudoimman näkösistä jätkistä jolla on päässä vikaa?"
Joku järjen jättiläinen heitti mulle tälläsen kysymyksen askissa. Oi kylläh syöpäsin paikka ikinä, mut sieltä saa aikas kivoja ideoita mitä tänne vois kirjotel.
Tää kysymys sai mut hetkeks hämmentymään. Koska kertokaa yksikin jätkä jos mä olisin ollu _Kiinnostunut_ tietääkseni yksikään heistä ei ole esimerkiksi pedofiili? Se että on joku tyliin adhd ei tarkota että päässä olisi vikaa. Mä luulen että tän kysyjän päässä se vika asustelee.
" mikset pidä normaalista?" Kuka määrittelee normaalin? Pitääkö sen olla se turkulainen ananaspää joka ajaa sen ruman mautonsa kanssa ja kuuntelee amispoppia ? Mä en halua sellasta. Pelkkä sana normaali saa mut oksentamaan.
Onko se väärin jos en saa siitä mitään fiiliksiä kun koulun suosituin suklaasilmä tulee puhumaan mulle? Jos naurankin sen kaikkien vihaaman pörröpään jutuille? Jos tunnen itseni onnelliseksi hänen kanssaan? Tai jos en jaksa sen kaikkien rakastaman hymypojan seuraa vaan vetäydyn sen kanssa jonka seurasta välitän? Jos tunnen itseni onnelliseksi se "masiskyrvän" kanssa joka saa mut nauramaan ja jonka saan itsekkin iloiseksi? Jos en naurakkaan sen ruskeasilmäisen naistennaurattajan huonoille vitseille? Mitä jos tuo lävistetty ja meikkaava poika saa mut tuntemaan itseni eläväksi? Jos se kaikkien vihaama iloinen mutta erillainen poika saa mut tuntemaan itseni erityiseksi ja tärkeäksi? Hah siitäs saitte meikä vetää normaaliutta turpaan !
Ei mulla muuta tukehtukaa normaaliuteenne
ainiii ja käykää heittää jtn aiheit mun askiin: ask.fm/reunane
Ikuisesti teidän Nerffa~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti