- Jos määritelmällä halutaan kattaa kaikki perheväkivallan muodot, se voidaan kiteyttää esim. seuraavasti:
"Perheväkivaltaa on kaikki perheen sisällä tapahtuva, yhden perheenjäsenen toiseen kohdistama fyysinen, seksuaalinen tai psyykkinen väkivalta tai sen uhka. Väkivaltaisia ovat teot, jotka tehdään vastoin uhrin tahtoa ja jotka aiheuttavat tälle kärsimystä.
Esimerkkejä fyysisen väkivallan ilmenemismuodoista ovat mm. läimäyttäminen, töniminen, repiminen, lyöminen, kuristaminen, silpominen jne. Seksuaalinen väkivalta on usein fyysistä: uhrin vastenmieliseksi kokemaa koskettelua, ahdistelua tai äärimuodossaan raiskaamista. Psyykkistä väkivaltaa on mm. huutaminen, kiroilu, pilkkaaminen, uhkaaminen, vähättely, pelottelu, syyttely, häirintä jne. Se on myös rajoittamista, pakottamista, eristämistä tai kohtuutonta kontrollointia. Usein monet näistä muodoista esiintyvät samanaikaisesti tai vaiheittain: väkivalta on usein prosessi, joka etenee aalloittain ja kiihtyen."
- Pahoinpitely yksityiselläkin paikalla on virallisen syytteen alainen rikos.
- Etsi apua ongelmaan. Ota yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaisiin, rikosuhripäivystykseen, turvakotiin tai muuhun auttavaan tahoon.
- Usein myös väkivaltaan syyllistynyttä voidaan auttaa.
- Mieti itsellesi turvasuunnitelma.
- Mikäli tilanne ei vaadi kiireellistä puuttumista, voit kysyä apua kotipaikkakuntasi sosiaaliviranomaisilta tai kääntyä neuvontaorganisaatioiden puoleen.
- Älä viivyttele toimia oman ja perheesi turvallisuuden puolesta, sinua voidaan auttaa."
Nyt unohdetaan tää oletus että se on AINA isä joka lyö. Koska nainenhan on se hirviö. Kännissä ja selvänä. Aina.
Aloitetaan vaikka näistä fyysisistä arvista. Väkivallan uhri ei koskaan voi kulkea vapaasti niissä vaatteissa missä tykkää, koska hänen on peiteltävä arpia. Päästä revityt hiukset ei ole koskaan enää niin paksut ja kivat. Mitä sitten kun ne ei enää kasvakkaan takaisin? Sä et voi ikinä mennä ystäviesi kanssa uimaan, tai pitää hiuksia miten tykkäät kun pitää peitella kohtia jossa ei hiukset kasva. Sä et voi ikinä elää täysillä, kun tarvitsee pelätä että mitä jos teen jotain väärin ?
Henkinen puoli oli itselle ainakin pahempi. Mulle oli avioero lapsena aina pelastus kun pääsin viikonlopuiksi isälleni marttilaan. Vihasin elämääni. Kuinka moni kahdeksan vuotias toivoo kuolevansa? Kuinka moni kahdeksan vuotias vihaa äitiään? Kuinka moni viisitoista vuotias nauraa paskasta naurua kun äiti sanoo rakastavansa tytärtään?
Olin koko lapsuuteni varma etten ole haluttu ja rakastettu lapsi. Ettei kukaan halua tälläistä paskareunasta. Äitini sai mut vihaamaan mun sukunimeä. Ja isäni sukua. Nykyään heilun somessakin nimellä Reunane.
Okei nyt mä poistun, tää teksti ei aiheuta ku vitutusta mulle, ettekä tekään varmastikkaan saa tästä paljoa irti. Mutta jos ikinä joudutte perheväkivallan uhriksi, hankkikaa apua. Ja lyökää takaisin. Itse toivon että olisin aikanaa aiheuttanut saman helvetin äidilleni jonka hän aiheutti minulle. Kostamisesta ei kuitenkaan enää ole mitään hyötyä. Olkoot paskassaan yksinään, I don´t give a fuck
Reunane kiittää, kuittaa, poistuu ja kusee teidän muroihin ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti