Kuvittelin etten kaiken kokemani jälkeen haluaisi satuttaa ihmistä. Mutta juuri nyt mietin että millainen ääni tulee kun lyö ihmistä lapiolla selkärankaan Taas näitä sairaanmielen pimeimpiä ja synkinpiä ajatuksia. Mutta nyt olen vihainen. Oikeesti vihanen. Ja pettynyt. Menettänyt toivoni ihmisiin. Tekisi mieli van huutaa keuhkot pihalle ja juosta pois. Ensimmäistä kertaa ikinä toivon ihmiselle pitkää ja kivuliasta elämää. Kuolema olisi liian vähän ja helppoa tuollaiselle ihmiselle.
Olen helvetin syvällä suossa taas tunteideni kanssa. Miten voi vihata ihmistä jota samalla rakastaa koko sydämmestään ? Miten voin toivoa pelkkää pahaa niin hyvälle ihmiselle? Miten voin välittää niin pahasta ihmisestä?
Olen viimiset kolme päivää huitonut menemään niin raivopäänä, etten ole tuntenut muuta. Yhtäkkiä tajuan välittävänni jostain. Todella pysäyttävä hetki.
Olen väsynyt ja pettynyt. Enkä jaksa kirjotataa, et tälläst lyhyttä paskaa tälläkertaa. Pysykää miehinä.
Ikuisesti teidän Nerffa~
"Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli josku alku"
Joo no Neera tarkoittaa Johanna Säteriä
VastaaPoista