Tutustuin ihmiseen joka ymmärtää. Ei tarvitse lähettää kun yksi viesti ja kyseinen ihminen tietää mikä on vikana.
En edes itse tajua, mitä olen tehnyt kun tämä ihminen jaksaa mua edelleen. Ollaan tunnettu alle kuukausi, ja tuntuu että tämä tietää musta kaiken.
Oudointa tässä on se että viime keväänä kuulin kyseisestä ihmisestä ensimmäisen kerran. Mutten edes yrittänyt tutustua. Koin erään toisen ihmisen tärkeämmäksi. Jälkeenpäin ymmärsin olleeni väärässä. Luojan kiitos pystyin jälkeenpäin korjaamaan virheeni.
Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että toinen näistä ihmisistä oli tutustumisen arvoinen. Toinenkin oli hyvin mielenkiintoinen, muttei kuitenkaan kovin pitkäaikanen tuttu. Kumpaakaan tutustumista en kadu, mutta toivon että tämä toinen pysyy pidempään elämässäni :33
Siinä teille tollanen lyhyt ja sekava paska. Nauttikaa.
Ikuisesti teidän Nerf ~
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
lauantai 8. marraskuuta 2014
If we stand together we will be unbroken
Se on jännä miten ihminen on yksin todella heikko. Mutta rakastuneena vielä heikompi. Luultavasti tiedättekin etten vihaa mitään yhtä paljoa kun heikkoutta.
Teen kaikkeni etten olisi heikko. Mutta miten voisin onnistua? Olen vain helvetin pieni ihminen maailman edessä täysin aseetomana ja muiden armoilla. Ei mutta mitäs... En muuten ole.
Mulla on maailman ihanimmat ystävät. Ennen meitä oli 4 tyttöä. Kun tuli ongelmia, piilouduttiin toistemme taakse. Nykyään kaikki on paljon paremmin. Mulla on paljon enemmän kavereita. Sekä muutama ystävä josta oikeasti välitän.
Sen siaan että pakenisimme ja piiloituisimme ongelmia, kohtaamme ne yhdessä. Seisomme rivissä ja taistelemme vastaan kunnes kaikki on taas hyvin.
Yhdessä olemme voittamattomia sekä kuolemattomia.
Jösses tää on kolmas teksti tällä viikolla.... Olen vauhdissa.
Ikuisesti teidän Nerf~
Teen kaikkeni etten olisi heikko. Mutta miten voisin onnistua? Olen vain helvetin pieni ihminen maailman edessä täysin aseetomana ja muiden armoilla. Ei mutta mitäs... En muuten ole.
Mulla on maailman ihanimmat ystävät. Ennen meitä oli 4 tyttöä. Kun tuli ongelmia, piilouduttiin toistemme taakse. Nykyään kaikki on paljon paremmin. Mulla on paljon enemmän kavereita. Sekä muutama ystävä josta oikeasti välitän.
Sen siaan että pakenisimme ja piiloituisimme ongelmia, kohtaamme ne yhdessä. Seisomme rivissä ja taistelemme vastaan kunnes kaikki on taas hyvin.
Yhdessä olemme voittamattomia sekä kuolemattomia.
Jösses tää on kolmas teksti tällä viikolla.... Olen vauhdissa.
Ikuisesti teidän Nerf~
perjantai 7. marraskuuta 2014
Then I lost it all...
Välillä tulee seistyä liian pitkään peilin edessä, katsoen itseä silmiin ja sitä kautta suoraan sieluun. Samalla ajatellen " Mikä vittu mua vaivaa?"
Elän toista viikkoa jossain oudossa tilassa. Tunnen joka tunteen todella vahvasti. Siis joo, en ole koskaan peitellyt sitä miltä tuntuu. Mutta tämä on jotain pahempaa.
Ensin olen taivaissa ja kuolematon kun pian olen alimassa helvetissä ja menetän otteeni kaikesta.
Haluan tutustua kaikkiin mutten halua puhua kuin tietyille.
Kuka vaan saa minut hymyilemään mutta vaan yksi tuntemaan oloni paremmaksi.
Haluan kertoa kaikille että välitän mutta haluan polkea ihmisiä maahan ja tuntea ylemmyyden tunnetta.
Ikuisesti teidän Nerf ~
Elän toista viikkoa jossain oudossa tilassa. Tunnen joka tunteen todella vahvasti. Siis joo, en ole koskaan peitellyt sitä miltä tuntuu. Mutta tämä on jotain pahempaa.
Ensin olen taivaissa ja kuolematon kun pian olen alimassa helvetissä ja menetän otteeni kaikesta.
Haluan tutustua kaikkiin mutten halua puhua kuin tietyille.
Kuka vaan saa minut hymyilemään mutta vaan yksi tuntemaan oloni paremmaksi.
Haluan kertoa kaikille että välitän mutta haluan polkea ihmisiä maahan ja tuntea ylemmyyden tunnetta.
Ikuisesti teidän Nerf ~
tiistai 4. marraskuuta 2014
Itsemurha
Hey dudes i´m back !
Eräs tyty meidän luokalta ilmotti aamulla ensimmäisenä että luki mun blogia eilen. Tuli sitte sellane "EI perkele tätähän lukeeki joku" elämys. ... Joten ajattelin että tähänkin vois taas alkaa panostaa. Että kiitus vaan sinä nimeltämainitsematon tyty :33
Nyt kun alatte lukea tätä ni antakaa pliis armoa edes vähän, olen pahasti ruosteessa. En ole kirjottanu mitään sataan vuoteen ;----: JA tää teksti on kirjotettu äikän tunnilla.
Dodiih eli aiheena on itsemurha. Niinkun luultavasti kaikki teisä tietää mun mielipide itsetuhoisuudesta on hyvinkin jyrkkä. Mutta itsemurhasta mielipiteeni ei ole niinkään jyrkkä.
Nyt ennenkun aloitan, en siis aio yllyttää ketään tappamaan itseään, mutten aio myöskään kaunistella asiaa tai toimia kenenkään pelastus renkaana.Enkä myöskään puhu näistä "haluan kuolla koska Kalevi-Uoleppi-mirja-Liisa jätti minut" ihmisistä.
Eräs viisas mies sanoi kerran "we cut and kill flowers because they're beautiful. we cut and kill ourselves because we believe we are not."
Tää voi olla vaan mun typerä ajatus mutta mun mielestä ihmisellä joka satuttaa itseään tai haluaa kuolla on huono itsetunto/he eivät kunnioita itseään, koska he eivät usko olevansa elämän arvoisia.
En aio olla estämässä teitä ketään tekemästä sitä "Viimeistä päätöstä" mutta pysähtykää hetkeksi miettimään mitä menetätte, kuinka monta ihanaa ihmistä menetät.
Oletko oikeesti valmis jättämään kaiken taaksesi?
Oletko varma ettet halua edes yrittää selvittää muuttuuko tämä kaikki paremmaksi?
"itsemurha on sama ku lopettais pelaamisen. Ja myös ainut tie pään selvittämiseen nopeasti. Jos uni kelpaa, niin tiedätte mitä tehdä"
Edelleen nää on tosiaan mun omia ajatuksia, paria lainausta lukuun ottamatta. Jos tulee pakottava tarve kyseenalaistaa tai kommentoida mun sanomisia niin tehkäähän se asiallisesti.
Muistakaa että olette kaikki elämän arvoisia.
I´m so fucking back in bisnes,
See ya ~
Eräs tyty meidän luokalta ilmotti aamulla ensimmäisenä että luki mun blogia eilen. Tuli sitte sellane "EI perkele tätähän lukeeki joku" elämys. ... Joten ajattelin että tähänkin vois taas alkaa panostaa. Että kiitus vaan sinä nimeltämainitsematon tyty :33
Nyt kun alatte lukea tätä ni antakaa pliis armoa edes vähän, olen pahasti ruosteessa. En ole kirjottanu mitään sataan vuoteen ;----: JA tää teksti on kirjotettu äikän tunnilla.
Dodiih eli aiheena on itsemurha. Niinkun luultavasti kaikki teisä tietää mun mielipide itsetuhoisuudesta on hyvinkin jyrkkä. Mutta itsemurhasta mielipiteeni ei ole niinkään jyrkkä.
Nyt ennenkun aloitan, en siis aio yllyttää ketään tappamaan itseään, mutten aio myöskään kaunistella asiaa tai toimia kenenkään pelastus renkaana.Enkä myöskään puhu näistä "haluan kuolla koska Kalevi-Uoleppi-mirja-Liisa jätti minut" ihmisistä.
Eräs viisas mies sanoi kerran "we cut and kill flowers because they're beautiful. we cut and kill ourselves because we believe we are not."
Tää voi olla vaan mun typerä ajatus mutta mun mielestä ihmisellä joka satuttaa itseään tai haluaa kuolla on huono itsetunto/he eivät kunnioita itseään, koska he eivät usko olevansa elämän arvoisia.
En aio olla estämässä teitä ketään tekemästä sitä "Viimeistä päätöstä" mutta pysähtykää hetkeksi miettimään mitä menetätte, kuinka monta ihanaa ihmistä menetät.
Oletko oikeesti valmis jättämään kaiken taaksesi?
Oletko varma ettet halua edes yrittää selvittää muuttuuko tämä kaikki paremmaksi?
"itsemurha on sama ku lopettais pelaamisen. Ja myös ainut tie pään selvittämiseen nopeasti. Jos uni kelpaa, niin tiedätte mitä tehdä"
Edelleen nää on tosiaan mun omia ajatuksia, paria lainausta lukuun ottamatta. Jos tulee pakottava tarve kyseenalaistaa tai kommentoida mun sanomisia niin tehkäähän se asiallisesti.
Muistakaa että olette kaikki elämän arvoisia.
I´m so fucking back in bisnes,
See ya ~
lauantai 25. lokakuuta 2014
"When you look in the mirror....
.....Baby tell me
What do you see
Is it all you ever wanted
Is this the life
That you dreamed"
Aina puhutaan siitä miten pitää toteuttaa unelmia. Mutta mitä sitten kun unelmat on saavutettu. Millä täytetään se tyhjyys joka tulee kun ei ole enää mitään tavoiteltavaa ?
Kiva että ihmiset jaksaa haaveilla paremmasta elämästä, mutta muistakaahan elää tätä oikeaakin elämää. Tottakai onhan se hienoa että jaksaa käyttää mielikuvitustaan " Vielä se unelmien prinssi tulee valkoisella ratsullaan" kun sammalla sulle oikeasti oikea ihminen kävelee ohi kuulokkeet korvissa. Avatkaa ihmiset silmiänne, älkää eläkö pilvi linnoissa.
Okei nyt loppuun voin kertoa mun omista haaveista. Haaveilen että valmistuisin joskus koneistajaksi. Haaveilen upeasta ulkonäöstä.
Kääpiö kiittää kuittaa ja poistuu ~
perjantai 10. lokakuuta 2014
En halua omistaa mitään, elän rakkaudesta
Mä lennän. Olen kaiken yläpuolella. Muhun ei voi koskea. Mua ei voi ymmärtää. Mä saatan olla sun vieressä mutten ole hetkeäkään läsnä. En halua katsoa ketään silmiin. En halua koskea kehenkään. Silti en lakkaa tuijjottamasta. Silti en halua päästää irti.
Terävimmä ymmärsi jo varmasti mistä kyse. Rakkaudesta perkele. Viime keväänä lupasin etten enää ikinä ala, mutta tässä mä taas olen. Well erona viime kevääseen, tilanne on Paljon hankalampi enkä tiedä mitä teen. Rakkaus on perseestä.
Minulla ei ole ikinä ollut näin vähän, en ole ikinä ollut näin onnellinen,
Luovuin kaikesta, nyt pystyn menemään paljain käsin läpi harmaan kiven,
Pohjaan sukeltaminen sai minut lentämään taivaaseen,
Väritin ääriviivojen yli ja siitä ikuisuuteen,
Minusta tuli maailman rikkain mies,
Hymyä ja naurua koko kansalle, kylvetään vapaudessa,
En halua omistaa mitään, elän rakkaudesta.
-Jirko.
Asd nyt ei kyllä pysy ajatukset kasassa, tulen takas kun otteeni lakkaa lipsumasta ja kun lakkaan tuntemasta.
Mä häviän nyt, sovitaan ettette koskaan lukenut tätä paskaa.
Ikuisesti teidän Nerf ~
Terävimmä ymmärsi jo varmasti mistä kyse. Rakkaudesta perkele. Viime keväänä lupasin etten enää ikinä ala, mutta tässä mä taas olen. Well erona viime kevääseen, tilanne on Paljon hankalampi enkä tiedä mitä teen. Rakkaus on perseestä.
Minulla ei ole ikinä ollut näin vähän, en ole ikinä ollut näin onnellinen,
Luovuin kaikesta, nyt pystyn menemään paljain käsin läpi harmaan kiven,
Pohjaan sukeltaminen sai minut lentämään taivaaseen,
Väritin ääriviivojen yli ja siitä ikuisuuteen,
Minusta tuli maailman rikkain mies,
Hymyä ja naurua koko kansalle, kylvetään vapaudessa,
En halua omistaa mitään, elän rakkaudesta.
-Jirko.
Asd nyt ei kyllä pysy ajatukset kasassa, tulen takas kun otteeni lakkaa lipsumasta ja kun lakkaan tuntemasta.
Mä häviän nyt, sovitaan ettette koskaan lukenut tätä paskaa.
Ikuisesti teidän Nerf ~
lauantai 20. syyskuuta 2014
Fuck the rest, We the best !
Asd tässä mä olen hengissä ja väsyneenä.
Mut siis olikai mulla nyt ihan asiaakin sen lisäksi että olen hengissä.
Tiettekö sen tunteen ku meet johonkin sukujuhliin tms missä näät kaikki tädit ja sedät jota et ole nähnyt sitten vaippaiän.
No meikäläisellä näin käy lähes aina kun nään äidin sukulaisia. Ensin saan kuulla kommentteja ulkonäöstäni. Kun näytän niin väärältä. Hiukset on väärät. Vaatteet on väärät. Olen väärä.
Seuraava kommentti on "Jokos Neeralla on joku sulhanen?;))))" ........ Niinno.
Voiko ahdistavampaa kysymystä olla? Yleensä käytän kylmästi tekosyynä entistä poikaystävääni. "Siit erost on niin vähä aikaa haluun olla ihan itseni kanssa nyt hetken" Sit terävimmät stalkkeri sukulaiset tulee " Siitähän on neljä kuukautta aikaa" No seuraava tekosyy on koulu. Kun koulussa on niin perkeleen raskasta.
Miksen voi "Kasvattaa palleja" ja sanoa ettei kiinnosta seurustelu? Muijja pitää itseään niin rohkeana ja itsenäisenä muttei voi myöntää ettei ole seurustelu tyyppiä muka hienompien sukulaisten edessä ?
Tässä tekstissä ei ollut mitään järkeä mutta saittepahan jotain.
~ Nerf.
Mut siis olikai mulla nyt ihan asiaakin sen lisäksi että olen hengissä.
Tiettekö sen tunteen ku meet johonkin sukujuhliin tms missä näät kaikki tädit ja sedät jota et ole nähnyt sitten vaippaiän.
No meikäläisellä näin käy lähes aina kun nään äidin sukulaisia. Ensin saan kuulla kommentteja ulkonäöstäni. Kun näytän niin väärältä. Hiukset on väärät. Vaatteet on väärät. Olen väärä.
Seuraava kommentti on "Jokos Neeralla on joku sulhanen?;))))" ........ Niinno.
Voiko ahdistavampaa kysymystä olla? Yleensä käytän kylmästi tekosyynä entistä poikaystävääni. "Siit erost on niin vähä aikaa haluun olla ihan itseni kanssa nyt hetken" Sit terävimmät stalkkeri sukulaiset tulee " Siitähän on neljä kuukautta aikaa" No seuraava tekosyy on koulu. Kun koulussa on niin perkeleen raskasta.
Miksen voi "Kasvattaa palleja" ja sanoa ettei kiinnosta seurustelu? Muijja pitää itseään niin rohkeana ja itsenäisenä muttei voi myöntää ettei ole seurustelu tyyppiä muka hienompien sukulaisten edessä ?
Tässä tekstissä ei ollut mitään järkeä mutta saittepahan jotain.
~ Nerf.
torstai 21. elokuuta 2014
"Hey ! Hey! Do you want fame:.....
... Yeah? Yeah? Just be FAKE!"
Tahtoisin itkeä... Se kai helpottaisi oloani, muttei poistaisi vääryyttä. Ihan näin alkuun en ole puhumassa mistään sodista, nälänhädästä, typeristä päättäjistä eduskunnassa tai muistakaan oikeista ongelmista vaan kirjotan kyyneleet silmissä asiasta joka on mun ongelma ja joka saa mut menettämään toivoni ihmiskuntaan.
Ennenkun kukaan valittaa asian olevan turha ja pieni, mutta tämä romahdutti mun maailman aika totaalisesti, ihminen jonka varaan olen välillä uskonut kaikkeni onkin kaksnaamanen paska.
Avataan asiaa hieman. Mulla on alaasteesta asti ollut kaksi todella tärkeetä jätkää. Oltiin johonkin kasin loppuun asti erottamattomat. Sitten tuli kesä. Porukka koskelta pyysi toista näistä jätkistä jatkuvasti viikonlopuiksi koskelle. Mua tai tätä toista jätkää ei pyydetty. Jälkeenpäin meille ei kerrottu mitään viikonlopuista. Se oli musta tosi hämmentävää, kakkosluokasta asti oltiin kerrottu kaikki toisillemme. Tuli syksy tää jätkä alkoi taas olemaan koulussa suht koht normi. Mutta tänään kaikki kääntyi päälaelleen. Sain kuullla että kyseinen ihminen, paraskaverini, puhuu musta paskaa. Miksi? Jotta koskelaiset hienommat ja suositummat ihmiset olisivat hänen ystäviän.
Nyt aoin polttaa siltoja ja kiskoa tämän toisen jätkän vielä lähemmäs itseäni.
Anteeks tästä paskasta tekstistä, mut saatte paremman kunhan selvitän ajatukseni.
Kääpiö ~
Tahtoisin itkeä... Se kai helpottaisi oloani, muttei poistaisi vääryyttä. Ihan näin alkuun en ole puhumassa mistään sodista, nälänhädästä, typeristä päättäjistä eduskunnassa tai muistakaan oikeista ongelmista vaan kirjotan kyyneleet silmissä asiasta joka on mun ongelma ja joka saa mut menettämään toivoni ihmiskuntaan.
Ennenkun kukaan valittaa asian olevan turha ja pieni, mutta tämä romahdutti mun maailman aika totaalisesti, ihminen jonka varaan olen välillä uskonut kaikkeni onkin kaksnaamanen paska.
Avataan asiaa hieman. Mulla on alaasteesta asti ollut kaksi todella tärkeetä jätkää. Oltiin johonkin kasin loppuun asti erottamattomat. Sitten tuli kesä. Porukka koskelta pyysi toista näistä jätkistä jatkuvasti viikonlopuiksi koskelle. Mua tai tätä toista jätkää ei pyydetty. Jälkeenpäin meille ei kerrottu mitään viikonlopuista. Se oli musta tosi hämmentävää, kakkosluokasta asti oltiin kerrottu kaikki toisillemme. Tuli syksy tää jätkä alkoi taas olemaan koulussa suht koht normi. Mutta tänään kaikki kääntyi päälaelleen. Sain kuullla että kyseinen ihminen, paraskaverini, puhuu musta paskaa. Miksi? Jotta koskelaiset hienommat ja suositummat ihmiset olisivat hänen ystäviän.
Nyt aoin polttaa siltoja ja kiskoa tämän toisen jätkän vielä lähemmäs itseäni.
Anteeks tästä paskasta tekstistä, mut saatte paremman kunhan selvitän ajatukseni.
Kääpiö ~
sunnuntai 17. elokuuta 2014
HANDS UP ALL THE SINGLE LADIES
Tässä mä olen taas, istun pimeässä huoneessa ja kirjoitan tuntemattomille ihmisille ajatuksia maailmasta, kun muut on sosiaalisia ja tekee jotain maailmaa mullistavaa.
Let´s talk about love. Well I talk, you just read.
Nyt käsi ylös kaikki jotka on joskus ihastunut pelkkään ulkonäköön. Tässä kohtaa mä ajattelen että kaikki teistä on nostanut käpälänsä ylös. Ai etkö nostanut? No mietippä sitä ala-asteen ensimmäistä ihastusta, oliko hän persoonana aivan loistava? Noin nyt se tassu kohti kattoa. Kiitos.
Okei joo toi ylempi ei nyt varsinaisest liittyny aiheeseen, mut anyways Miksi seurustelua pidetään niin hienona asiana? " seurustelu tekee ihmisestä onnellisen" EI. Se on se toinen ihminen kun tekee susta onnelisen, ei se että saa päivittää naamakirjaan "Parisuhteessa henkilön ..... kanssa".
Käytän taas omaa elämääni esimerkkinä, mikäli käyt mun kanssa samaa koulua, muistatko viime kevään? Olin hetken ihan älyttömän ylienerginen, sitten se lopahti. Käytin energiani todella typerään asiaan, seurusteluun. Numerot putosivat, sain ehdot ruotsista, lähes tuhosin välini yhteen ystävään ja ajoin hyvin vähän skootterilla. Olin ihmis hirviö. Vertaa tuota aikaa tähän syksyyn? Olen lähes koko ajan iloinen, keskityn kouluun, olen avoin, jaksan tutustua ihmisiin ja mikä parasta jaksan vetää koko päivän niin energisellä tavalla että ihmiset huomaa sen. Joo nyt tiedän et joku tulee avautumaan mulle että syytän entistä seurustelu kumppani mun ongelmista, ei halusin vaan kertoa ettei seurustelu sovi kaikille.
Nyt kaikki jotka lukee tätä mä pyydän, jos koskaa näyttää siltä että mä olisin alkamas seurustelee. Muistuttakaa miltä tuntu lukea ruotsia kesälomalla.
Sit asia kaksi josta halusin puhua. Asia joka vituttaa, on se että ihmisten tarvitsee iskeä ihmistä joka on seurusteluvastainen ? Mikä vittu (anteeksi kaikki herkät :_; ) siinä on niin vaikeaa ymmärtää ? Kun oikeesti ne ihmiset jotka koittaa väkisin iskeä mua, lähinnä vaan oksettaa. Vielä kun nää idiootit on yleensä täys ikäsiä. Jos joku teistä lukee tätä, ni viel ykski vihjaileva viesti ni mun armeija isojapahojapoikia tulee ja tirvasee teitä >:(( .... Tai siis mun armeijja söpöjätytyjä, koska ne on pelottavampia >:((
Okei joo oli mulla sellane asia kolmekin, MIKSI en voi chillata jätkien kanssa ilman että mun pitää iskeä niitä. Luuletteko ettei mulla olis parempaakin tekemistä kun iskeä ihmisiä?
Nyt kun olette viettänyt hetken lukien kääpiön ajatuksia asiasta josta en tiedä mitään, voitte tehdä jotain maailmaa mullistavaa. Pitäkäähän kivaa, olkaa ihmisiksi, vetäkää täydellä energialla ja muistakaa varo parisuhteen paholaista ! :D
Nerffa kiittää kuittaa poistuu ja kusee teidän muroihin.
Let´s talk about love. Well I talk, you just read.
Nyt käsi ylös kaikki jotka on joskus ihastunut pelkkään ulkonäköön. Tässä kohtaa mä ajattelen että kaikki teistä on nostanut käpälänsä ylös. Ai etkö nostanut? No mietippä sitä ala-asteen ensimmäistä ihastusta, oliko hän persoonana aivan loistava? Noin nyt se tassu kohti kattoa. Kiitos.
Okei joo toi ylempi ei nyt varsinaisest liittyny aiheeseen, mut anyways Miksi seurustelua pidetään niin hienona asiana? " seurustelu tekee ihmisestä onnellisen" EI. Se on se toinen ihminen kun tekee susta onnelisen, ei se että saa päivittää naamakirjaan "Parisuhteessa henkilön ..... kanssa".
Käytän taas omaa elämääni esimerkkinä, mikäli käyt mun kanssa samaa koulua, muistatko viime kevään? Olin hetken ihan älyttömän ylienerginen, sitten se lopahti. Käytin energiani todella typerään asiaan, seurusteluun. Numerot putosivat, sain ehdot ruotsista, lähes tuhosin välini yhteen ystävään ja ajoin hyvin vähän skootterilla. Olin ihmis hirviö. Vertaa tuota aikaa tähän syksyyn? Olen lähes koko ajan iloinen, keskityn kouluun, olen avoin, jaksan tutustua ihmisiin ja mikä parasta jaksan vetää koko päivän niin energisellä tavalla että ihmiset huomaa sen. Joo nyt tiedän et joku tulee avautumaan mulle että syytän entistä seurustelu kumppani mun ongelmista, ei halusin vaan kertoa ettei seurustelu sovi kaikille.
Nyt kaikki jotka lukee tätä mä pyydän, jos koskaa näyttää siltä että mä olisin alkamas seurustelee. Muistuttakaa miltä tuntu lukea ruotsia kesälomalla.
Sit asia kaksi josta halusin puhua. Asia joka vituttaa, on se että ihmisten tarvitsee iskeä ihmistä joka on seurusteluvastainen ? Mikä vittu (anteeksi kaikki herkät :_; ) siinä on niin vaikeaa ymmärtää ? Kun oikeesti ne ihmiset jotka koittaa väkisin iskeä mua, lähinnä vaan oksettaa. Vielä kun nää idiootit on yleensä täys ikäsiä. Jos joku teistä lukee tätä, ni viel ykski vihjaileva viesti ni mun armeija isojapahojapoikia tulee ja tirvasee teitä >:(( .... Tai siis mun armeijja söpöjätytyjä, koska ne on pelottavampia >:((
Okei joo oli mulla sellane asia kolmekin, MIKSI en voi chillata jätkien kanssa ilman että mun pitää iskeä niitä. Luuletteko ettei mulla olis parempaakin tekemistä kun iskeä ihmisiä?
Nyt kun olette viettänyt hetken lukien kääpiön ajatuksia asiasta josta en tiedä mitään, voitte tehdä jotain maailmaa mullistavaa. Pitäkäähän kivaa, olkaa ihmisiksi, vetäkää täydellä energialla ja muistakaa varo parisuhteen paholaista ! :D
Nerffa kiittää kuittaa poistuu ja kusee teidän muroihin.
perjantai 8. elokuuta 2014
Tulevaisuudesta....
"En tahdo kiertää ympyrää,
samaa oravanpyörää,
en vaimoa, lapsia, asuntolainaa,
mä en vatsahaavaa saa milloinkaan.
Mä tahdon olla tulla mennä minne mua huvittaa.
Kahdeksasta neljään huutaa tyhjyyttään,
joka tyhjyydellään täyttäisi tyhjimmänkin pään.
Tahdon elää elämää vain päivä kerrallaan,
antaa muiden kieriskellä itsesäälissään.
Joo joo, mulla päämäärä turhan tärkeä:
en tahdo elää kellokorttielämää!"
Tulevaisuus. Ehkä maailman pelottavin asia. En sano että mua jännittää päättää peruskoulu vuoden päästä, mua pelottaa tulevaisuus. Kaikki mitä se pitää sisällään. Pelko lamaannuttaa. En halua ajatella. Vuoden päästä koittaa se maaginen omilleen muutto. En ole valmis. Vuoden päästä olen jo valinnut mitä haluan tehdä koko ikäni.
Ei mulla muuta, Nerffa kiittää kuittaa postuu ja kusee teidän muroihin.
samaa oravanpyörää,
en vaimoa, lapsia, asuntolainaa,
mä en vatsahaavaa saa milloinkaan.
Mä tahdon olla tulla mennä minne mua huvittaa.
Kahdeksasta neljään huutaa tyhjyyttään,
joka tyhjyydellään täyttäisi tyhjimmänkin pään.
Tahdon elää elämää vain päivä kerrallaan,
antaa muiden kieriskellä itsesäälissään.
Joo joo, mulla päämäärä turhan tärkeä:
en tahdo elää kellokorttielämää!"
Tulevaisuus. Ehkä maailman pelottavin asia. En sano että mua jännittää päättää peruskoulu vuoden päästä, mua pelottaa tulevaisuus. Kaikki mitä se pitää sisällään. Pelko lamaannuttaa. En halua ajatella. Vuoden päästä koittaa se maaginen omilleen muutto. En ole valmis. Vuoden päästä olen jo valinnut mitä haluan tehdä koko ikäni.
Ei mulla muuta, Nerffa kiittää kuittaa postuu ja kusee teidän muroihin.
perjantai 25. heinäkuuta 2014
lyö tai tule lyödyksi.
Mä en tule lyödyksi. En enää koskaan. Olen täynnä tätä paskaa. Helvetin väsynyt.
Yhh... ahdistunutta tekstiä.. Taas...
Saan kuulla päivittäin että elän valheessa. Kun kysyn että missä valheessa, kukaan ei vastaa.
Olen vitun väsynyt siheen ettei asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä Miksei selvään kysymykseen saa selvää vastausta? Maailma on täynnä nössöjä , jotka eivät pysty myöntämään virheitään ja kantamaan seurauksia. Osoitetaan vaan toisia sormella syyttävästi. Ja nämä muka aikuisia ihmisiä. Kun ei ole ketä syyttää, syytökset saa 15-vuotias tyttö joka ei tiedä elämästä mitään. Miten voin kantaa mukanani syytöstä " Vaihdoit äitisi hampurilais ateriaan". Kuulostaako järjettömältä? Nii mustakin.
Olen nyt kuunnellut liian kauan perättömiä syytöksi ja pelkkää paskan jauhantaa. Miksi ihminen jonka olen vaihtanut ruokaan edes yrittää sopia kanssani ? Mua on uhkailtu setäsinisellä, on kiristettty ja kusetettu päivittäin.
Olen täynnä enkä jaksa enää. Miksi mun pitää kuunnella tätä paskaa, kun en vi sanoa takaisin. Kaikki mitä sanon käytetään mua vastaan. Haluaisin polttaa siltoja. Tai ihmisiä. Tai en tiedä.
Mitä helvettiä mä olen tehnyt maailman kaikkeudelle kun olen tässä taas? Syyteltävänä ja aseettomana maailman edessä. Ei ole pienen ihmisen hyvä olla.
Olen vaihtanut äitini ruokaan ja olen paha koska isoäiti haki poninsa pois paikasta jossa sillä ei ole hyvä olla. Minun pitäisi kiskoa itseni narun jatkeeksi. Minun pitäisi tappaa itseni.
Ehkä olen paha ja paska ja mä tapan itseni ? Toivottavasti teillä kahdella on sitten hyvä olla.
~ heartless bitch
Yhh... ahdistunutta tekstiä.. Taas...
Saan kuulla päivittäin että elän valheessa. Kun kysyn että missä valheessa, kukaan ei vastaa.
Olen vitun väsynyt siheen ettei asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä Miksei selvään kysymykseen saa selvää vastausta? Maailma on täynnä nössöjä , jotka eivät pysty myöntämään virheitään ja kantamaan seurauksia. Osoitetaan vaan toisia sormella syyttävästi. Ja nämä muka aikuisia ihmisiä. Kun ei ole ketä syyttää, syytökset saa 15-vuotias tyttö joka ei tiedä elämästä mitään. Miten voin kantaa mukanani syytöstä " Vaihdoit äitisi hampurilais ateriaan". Kuulostaako järjettömältä? Nii mustakin.
Olen nyt kuunnellut liian kauan perättömiä syytöksi ja pelkkää paskan jauhantaa. Miksi ihminen jonka olen vaihtanut ruokaan edes yrittää sopia kanssani ? Mua on uhkailtu setäsinisellä, on kiristettty ja kusetettu päivittäin.
Olen täynnä enkä jaksa enää. Miksi mun pitää kuunnella tätä paskaa, kun en vi sanoa takaisin. Kaikki mitä sanon käytetään mua vastaan. Haluaisin polttaa siltoja. Tai ihmisiä. Tai en tiedä.
Mitä helvettiä mä olen tehnyt maailman kaikkeudelle kun olen tässä taas? Syyteltävänä ja aseettomana maailman edessä. Ei ole pienen ihmisen hyvä olla.
Olen vaihtanut äitini ruokaan ja olen paha koska isoäiti haki poninsa pois paikasta jossa sillä ei ole hyvä olla. Minun pitäisi kiskoa itseni narun jatkeeksi. Minun pitäisi tappaa itseni.
Ehkä olen paha ja paska ja mä tapan itseni ? Toivottavasti teillä kahdella on sitten hyvä olla.
~ heartless bitch
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
Perheväkivalta.
"Perheväkivallalla on lukuisia määritelmiä. Sisäasiainministeriön
julkaisussa 6/2001 Poliisitoiminnan yhteydessä kohdattava perheväkivalta
mainitaan:
Nyt unohdetaan tää oletus että se on AINA isä joka lyö. Koska nainenhan on se hirviö. Kännissä ja selvänä. Aina.
Aloitetaan vaikka näistä fyysisistä arvista. Väkivallan uhri ei koskaan voi kulkea vapaasti niissä vaatteissa missä tykkää, koska hänen on peiteltävä arpia. Päästä revityt hiukset ei ole koskaan enää niin paksut ja kivat. Mitä sitten kun ne ei enää kasvakkaan takaisin? Sä et voi ikinä mennä ystäviesi kanssa uimaan, tai pitää hiuksia miten tykkäät kun pitää peitella kohtia jossa ei hiukset kasva. Sä et voi ikinä elää täysillä, kun tarvitsee pelätä että mitä jos teen jotain väärin ?
Henkinen puoli oli itselle ainakin pahempi. Mulle oli avioero lapsena aina pelastus kun pääsin viikonlopuiksi isälleni marttilaan. Vihasin elämääni. Kuinka moni kahdeksan vuotias toivoo kuolevansa? Kuinka moni kahdeksan vuotias vihaa äitiään? Kuinka moni viisitoista vuotias nauraa paskasta naurua kun äiti sanoo rakastavansa tytärtään?
Olin koko lapsuuteni varma etten ole haluttu ja rakastettu lapsi. Ettei kukaan halua tälläistä paskareunasta. Äitini sai mut vihaamaan mun sukunimeä. Ja isäni sukua. Nykyään heilun somessakin nimellä Reunane.
Okei nyt mä poistun, tää teksti ei aiheuta ku vitutusta mulle, ettekä tekään varmastikkaan saa tästä paljoa irti. Mutta jos ikinä joudutte perheväkivallan uhriksi, hankkikaa apua. Ja lyökää takaisin. Itse toivon että olisin aikanaa aiheuttanut saman helvetin äidilleni jonka hän aiheutti minulle. Kostamisesta ei kuitenkaan enää ole mitään hyötyä. Olkoot paskassaan yksinään, I don´t give a fuck
Reunane kiittää, kuittaa, poistuu ja kusee teidän muroihin ~
- Jos määritelmällä halutaan kattaa kaikki perheväkivallan muodot, se voidaan kiteyttää esim. seuraavasti:
"Perheväkivaltaa on kaikki perheen sisällä tapahtuva, yhden perheenjäsenen toiseen kohdistama fyysinen, seksuaalinen tai psyykkinen väkivalta tai sen uhka. Väkivaltaisia ovat teot, jotka tehdään vastoin uhrin tahtoa ja jotka aiheuttavat tälle kärsimystä.
Esimerkkejä fyysisen väkivallan ilmenemismuodoista ovat mm. läimäyttäminen, töniminen, repiminen, lyöminen, kuristaminen, silpominen jne. Seksuaalinen väkivalta on usein fyysistä: uhrin vastenmieliseksi kokemaa koskettelua, ahdistelua tai äärimuodossaan raiskaamista. Psyykkistä väkivaltaa on mm. huutaminen, kiroilu, pilkkaaminen, uhkaaminen, vähättely, pelottelu, syyttely, häirintä jne. Se on myös rajoittamista, pakottamista, eristämistä tai kohtuutonta kontrollointia. Usein monet näistä muodoista esiintyvät samanaikaisesti tai vaiheittain: väkivalta on usein prosessi, joka etenee aalloittain ja kiihtyen."
- Pahoinpitely yksityiselläkin paikalla on virallisen syytteen alainen rikos.
- Etsi apua ongelmaan. Ota yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaisiin, rikosuhripäivystykseen, turvakotiin tai muuhun auttavaan tahoon.
- Usein myös väkivaltaan syyllistynyttä voidaan auttaa.
- Mieti itsellesi turvasuunnitelma.
- Mikäli tilanne ei vaadi kiireellistä puuttumista, voit kysyä apua kotipaikkakuntasi sosiaaliviranomaisilta tai kääntyä neuvontaorganisaatioiden puoleen.
- Älä viivyttele toimia oman ja perheesi turvallisuuden puolesta, sinua voidaan auttaa."
Nyt unohdetaan tää oletus että se on AINA isä joka lyö. Koska nainenhan on se hirviö. Kännissä ja selvänä. Aina.
Aloitetaan vaikka näistä fyysisistä arvista. Väkivallan uhri ei koskaan voi kulkea vapaasti niissä vaatteissa missä tykkää, koska hänen on peiteltävä arpia. Päästä revityt hiukset ei ole koskaan enää niin paksut ja kivat. Mitä sitten kun ne ei enää kasvakkaan takaisin? Sä et voi ikinä mennä ystäviesi kanssa uimaan, tai pitää hiuksia miten tykkäät kun pitää peitella kohtia jossa ei hiukset kasva. Sä et voi ikinä elää täysillä, kun tarvitsee pelätä että mitä jos teen jotain väärin ?
Henkinen puoli oli itselle ainakin pahempi. Mulle oli avioero lapsena aina pelastus kun pääsin viikonlopuiksi isälleni marttilaan. Vihasin elämääni. Kuinka moni kahdeksan vuotias toivoo kuolevansa? Kuinka moni kahdeksan vuotias vihaa äitiään? Kuinka moni viisitoista vuotias nauraa paskasta naurua kun äiti sanoo rakastavansa tytärtään?
Olin koko lapsuuteni varma etten ole haluttu ja rakastettu lapsi. Ettei kukaan halua tälläistä paskareunasta. Äitini sai mut vihaamaan mun sukunimeä. Ja isäni sukua. Nykyään heilun somessakin nimellä Reunane.
Okei nyt mä poistun, tää teksti ei aiheuta ku vitutusta mulle, ettekä tekään varmastikkaan saa tästä paljoa irti. Mutta jos ikinä joudutte perheväkivallan uhriksi, hankkikaa apua. Ja lyökää takaisin. Itse toivon että olisin aikanaa aiheuttanut saman helvetin äidilleni jonka hän aiheutti minulle. Kostamisesta ei kuitenkaan enää ole mitään hyötyä. Olkoot paskassaan yksinään, I don´t give a fuck
Reunane kiittää, kuittaa, poistuu ja kusee teidän muroihin ~
"Jengi pelaa vaan aikaa, niil on liikaa mistä valita......
.... Ei kukaan huomaa kaikki on selvää jos vaan osaa katsoa."
HUOM. Mun äiti itse kehotti kirjottamaan tämän joten pitäkää ne syytöksenne sisällänne, saan vihata ketä haluan.
Saan todella syyttäviä katseita kun kerron ihmisille etten ole väleissä äitini kanssa. Miksi? Pitäisikö sen äidin olla joku pyhimys. Se ei ole minulle. Se ei ole minulle oikeastaan mitään.
Jos mun äiti on jo kerran onnistunut tekemään mun elämästä helvettiä, miksi antaisin sen tapahtua uudelleen ? Jos mulla nyt on rahkeita pitämään elämä raiteillaan miksi päästäisin ihmisen joka ei ole aiheuttanut mulle kuin pahaa lähelleni?
Nyt herää kysymys miksi vihaan äitiä? Koska se helvetti jonka hän aiheutti mulle pienenä, oli mun psyykkeelle liikaa. Saan edelleen helvetillisiä ahdistus kohtauksia, eikä henki kulje. Äitini takia en luota ihmisiin ja olen mulkku koska en halua päästää ketään lähelleni, satuttavat mua kuitenkin henkisesti tai fyysisesti.
No mä taidan kirjottaa heti toisen tekstin kun vauhtiin pääsin :DDDDd
Ikuisesti teidän Nerffa ~
HUOM. Mun äiti itse kehotti kirjottamaan tämän joten pitäkää ne syytöksenne sisällänne, saan vihata ketä haluan.
Saan todella syyttäviä katseita kun kerron ihmisille etten ole väleissä äitini kanssa. Miksi? Pitäisikö sen äidin olla joku pyhimys. Se ei ole minulle. Se ei ole minulle oikeastaan mitään.
Jos mun äiti on jo kerran onnistunut tekemään mun elämästä helvettiä, miksi antaisin sen tapahtua uudelleen ? Jos mulla nyt on rahkeita pitämään elämä raiteillaan miksi päästäisin ihmisen joka ei ole aiheuttanut mulle kuin pahaa lähelleni?
Nyt herää kysymys miksi vihaan äitiä? Koska se helvetti jonka hän aiheutti mulle pienenä, oli mun psyykkeelle liikaa. Saan edelleen helvetillisiä ahdistus kohtauksia, eikä henki kulje. Äitini takia en luota ihmisiin ja olen mulkku koska en halua päästää ketään lähelleni, satuttavat mua kuitenkin henkisesti tai fyysisesti.
No mä taidan kirjottaa heti toisen tekstin kun vauhtiin pääsin :DDDDd
Ikuisesti teidän Nerffa ~
torstai 17. heinäkuuta 2014
Pojast polvi paranee
Kirjotin tossa pari päivää si siit vapaudesta. Tajusimpa samalla että mulla olis mahdollisuus elää siinä vapaudessa. Miksi? Koska mulla on perhe joka kunnioittaa mun unelmia, ja elää niitä mun kanssa.
Mun perheeseen kuuluu mun isä, äitipuoli ja heidän yhteinen lapsi. Sekä äitipuolen entisestä liitosta on kaksi lasta. Isän entisestä liitosta todisteena olen minä. Oletko jo kujalla? Ei se mitään, niin kaikki jolle tätä selitetään.
No anyways meil on tosi helppo olla ja elää niinkun parhaaksi näkee. Porukoille on okei vaikkei meistä tulekkaan ylioppilaita tai vaikka ruotsista pääsee läpi vasta ehdoilla. Meijän porukoitten kanssa on helppo toteutaa unelmiaan, ja usein ne lähteekin joka asiaan messiin ihan sata lasissa. Meidän perheelle ei ole esteitä, on vain hidasteita.
Meillä myös seurustelukumppanit ja kaverit kuuluu jengiin todella nopeasti. Meillä on helppo olla ja mennä lähes miten tykkää, kunhan tulee takaisin sovittuun aikaan. Meillä ei ole mitään "Älä liiku tuon ja tuon kannsa" Meininkiä. Porukat luottaa meihin niin paljon että tietävät ettei me oltaisi ihmisten kanssa jotka eivät ole hyvää seuraa.
Meidän porukat eivät ole tarkkoja sukupuoli rooleista. Onneksi. Niille on ihan ookoo etten halua pukeutua lyhyisiin ja tiukkoihin vaatteihin. Ja ettei mua kiinnosta shoppailu ja elokuvissa käyminen, vaan jään mielummin katselemaan kun miehet pistää ralliautoa.
Nyt joku kuitenkin miettii että missä mun äiti on ? Mun synnyttäjä on pohjoisessa 600 kilometrin päässä meikäläisestä, eikä vaikuta mun elämään millään muotoa. Mun äiti ei ole kasvattanut musta tällästä ihmistä. Mun ja äidin maailman kuvaat eivät kohtaa millään muotoa.
Esimerkkinä toimikoon tämä eilinen/edellispäiväinen facebook kommentti sota. Kaikki alkoi kun meidän äiti haukkui teini ikäiset maan rakoon koska oli joutunut kuuntelemaat uimarannalla kiroilua. Joo ymmärrän ei kivaa kuunnella, mutta silti leikkas kiinni. Meikäläisellä siis. Kun asian olis voinut hoitaa toiselllakin tavalla. Vähän "aikuismaisemmin". Mennä sanomaan tälle teinilaumalle että "Hei mulla on pieniä lapsia mukana ei ole kivaa kuunnella tuolllaista kielen käyttöä, voitteko lopettaa tai ainakin puhua hiljempaa" Mutte ei. Ei mun äiti. Mun äiti menee kirjottamaan asiasta naamakirjaan näille sanoilla :
"Jäälinmontulla uittamassa poikia. Paikalla on myös kymmenkunta teinipoikaa. Kun vielä yhden vitun huutavat niin näytän niille mikä se on. Melko suppea sanavarasto nuorisolla."
Näin me kaikki teinit saimme paskan maineen ja kaikki kukkahattutädit kimppuumme. Jippii. Tässä nyt sätitään teinien typerää käytöstä, mutta kertokaa mulle mitä nää pojjaat nyt oppi ? Ei mitään. Kun ei ollut äidillä munaa mennä sanomaan päin naamaa, ettei nyt ole sopivaa kielen käyttöä. No mainitsimpa asiasta että luuleeko hän että jos menee raivoamaan niin nämä teinit oppivat ja käyttäytyvät kuin pikku enkelit ? No keskustelu jatkui ja sain käyttää laajaa sanavarastoani hih c:
No meikäläisen kommentit sitten poistettiin kun en ollutkaan samaa mieltä synnyttäjäni ja muiden kukkahattutätien kanssa. hmph. No iskin sitten siihen vain kommentin :
"Aha ja mun kommentit poistettiin taas :DDD Mut anyways, eikö olis ollu kannavampaa mennä sanomaan pojille päin naamaa että "Hei mulla on pieniä lapsia mukana ei ole kivaa kuunnella tuolllaista kielen käyttöä, voitteko lopettaa tai ainakin puhua hiljempaa" eikä avautua asiasta naama kirjaan ja saada kaikki kukkahattutädit vihaamaan teinejä? Näinkö ne kamalat teinit kasvaa järkeviksi aikuisiksi, kun huonosta käytöksestä ei mennä mainitsemaan vaan VIERAAT ihmiset menee keräämään itselleen sääli pisteitä ja vihaa näitä jätkiä kohtaan naamakirjaan. Ei meillä ole mahdollisuuttam kasvaa ihmisinä kun asiat joko ilmaistaan raivoamalla tai juurinäin naama kirjasta."
PikuG- me ollaan nuoriso
Sit tälläne random loppu, Onnistuin skippaamaan helsinki Pridet ja salon mopo miitti systeemin. Ei sillä en kyllä mopoakaa omista, mut olis olli iha semi mielenkiintost men sin pyörii ja tsiikaa mopoi. :DDd
Ja lisäks hih taitaapi olla taas pitkäst aikaa sellast pient ihastust ilmas, mut saas nähä C;
ikuisesti teidän Nerffa ~
Mun perheeseen kuuluu mun isä, äitipuoli ja heidän yhteinen lapsi. Sekä äitipuolen entisestä liitosta on kaksi lasta. Isän entisestä liitosta todisteena olen minä. Oletko jo kujalla? Ei se mitään, niin kaikki jolle tätä selitetään.
No anyways meil on tosi helppo olla ja elää niinkun parhaaksi näkee. Porukoille on okei vaikkei meistä tulekkaan ylioppilaita tai vaikka ruotsista pääsee läpi vasta ehdoilla. Meijän porukoitten kanssa on helppo toteutaa unelmiaan, ja usein ne lähteekin joka asiaan messiin ihan sata lasissa. Meidän perheelle ei ole esteitä, on vain hidasteita.
Meillä myös seurustelukumppanit ja kaverit kuuluu jengiin todella nopeasti. Meillä on helppo olla ja mennä lähes miten tykkää, kunhan tulee takaisin sovittuun aikaan. Meillä ei ole mitään "Älä liiku tuon ja tuon kannsa" Meininkiä. Porukat luottaa meihin niin paljon että tietävät ettei me oltaisi ihmisten kanssa jotka eivät ole hyvää seuraa.
Meidän porukat eivät ole tarkkoja sukupuoli rooleista. Onneksi. Niille on ihan ookoo etten halua pukeutua lyhyisiin ja tiukkoihin vaatteihin. Ja ettei mua kiinnosta shoppailu ja elokuvissa käyminen, vaan jään mielummin katselemaan kun miehet pistää ralliautoa.
Nyt joku kuitenkin miettii että missä mun äiti on ? Mun synnyttäjä on pohjoisessa 600 kilometrin päässä meikäläisestä, eikä vaikuta mun elämään millään muotoa. Mun äiti ei ole kasvattanut musta tällästä ihmistä. Mun ja äidin maailman kuvaat eivät kohtaa millään muotoa.
Esimerkkinä toimikoon tämä eilinen/edellispäiväinen facebook kommentti sota. Kaikki alkoi kun meidän äiti haukkui teini ikäiset maan rakoon koska oli joutunut kuuntelemaat uimarannalla kiroilua. Joo ymmärrän ei kivaa kuunnella, mutta silti leikkas kiinni. Meikäläisellä siis. Kun asian olis voinut hoitaa toiselllakin tavalla. Vähän "aikuismaisemmin". Mennä sanomaan tälle teinilaumalle että "Hei mulla on pieniä lapsia mukana ei ole kivaa kuunnella tuolllaista kielen käyttöä, voitteko lopettaa tai ainakin puhua hiljempaa" Mutte ei. Ei mun äiti. Mun äiti menee kirjottamaan asiasta naamakirjaan näille sanoilla :
"Jäälinmontulla uittamassa poikia. Paikalla on myös kymmenkunta teinipoikaa. Kun vielä yhden vitun huutavat niin näytän niille mikä se on. Melko suppea sanavarasto nuorisolla."
Näin me kaikki teinit saimme paskan maineen ja kaikki kukkahattutädit kimppuumme. Jippii. Tässä nyt sätitään teinien typerää käytöstä, mutta kertokaa mulle mitä nää pojjaat nyt oppi ? Ei mitään. Kun ei ollut äidillä munaa mennä sanomaan päin naamaa, ettei nyt ole sopivaa kielen käyttöä. No mainitsimpa asiasta että luuleeko hän että jos menee raivoamaan niin nämä teinit oppivat ja käyttäytyvät kuin pikku enkelit ? No keskustelu jatkui ja sain käyttää laajaa sanavarastoani hih c:
No meikäläisen kommentit sitten poistettiin kun en ollutkaan samaa mieltä synnyttäjäni ja muiden kukkahattutätien kanssa. hmph. No iskin sitten siihen vain kommentin :
"Aha ja mun kommentit poistettiin taas :DDD Mut anyways, eikö olis ollu kannavampaa mennä sanomaan pojille päin naamaa että "Hei mulla on pieniä lapsia mukana ei ole kivaa kuunnella tuolllaista kielen käyttöä, voitteko lopettaa tai ainakin puhua hiljempaa" eikä avautua asiasta naama kirjaan ja saada kaikki kukkahattutädit vihaamaan teinejä? Näinkö ne kamalat teinit kasvaa järkeviksi aikuisiksi, kun huonosta käytöksestä ei mennä mainitsemaan vaan VIERAAT ihmiset menee keräämään itselleen sääli pisteitä ja vihaa näitä jätkiä kohtaan naamakirjaan. Ei meillä ole mahdollisuuttam kasvaa ihmisinä kun asiat joko ilmaistaan raivoamalla tai juurinäin naama kirjasta."
PikuG- me ollaan nuoriso
Sit tälläne random loppu, Onnistuin skippaamaan helsinki Pridet ja salon mopo miitti systeemin. Ei sillä en kyllä mopoakaa omista, mut olis olli iha semi mielenkiintost men sin pyörii ja tsiikaa mopoi. :DDd
Ja lisäks hih taitaapi olla taas pitkäst aikaa sellast pient ihastust ilmas, mut saas nähä C;
ikuisesti teidän Nerffa ~
maanantai 14. heinäkuuta 2014
I have a Dream
Mulla on unelma. Unelma vapaudesta.
Joskus tulevaisuudessa haluan olla ja elää miten haluan. Ilman mitään rajotteita. Ilman ketään joka sanoo mulle " Ei Neera sä et voi tehdä noin". Ilman ketään joka pelkäisi mun puolesta. Ilman ketää joka valittaisi mulle kun olisin yön pois kotoa. Ilman ketään kuka voisi valittaa kun käyttäydyn kuin maailma omistaja. Haluan elää täysillä ilman muita.
En nyt väitä etten voisi olla vapaa vaikka seurustelisin, mutta nyt tuntuu etten voisi elää täysillä jos pitäisi koko ajan pelätä että jos mulle käy jotain niin tänne jää joku joka rakastaa mua. Ja häneen sattuu. En halua sellaista. En halua satuttaa keään unelmani takia.
Mä tiedän että mun lähimmät ystävät ymmärtää että haluan olla vapaa kuin taivaan lintu, enkä olla teljettynä mihinkään sovittuihin aikatauluihin.Vihaan etukäteen sovittuja tapaamisia. Haluan ystäviä jolle voin yksinkertaisesti soittaa että haluan nähdä.
Haluan nähdä uusi ihmisiä. Haluan käydä uusissa paikoissa. Haluan oppia uutta. Haluan unohtaa. Haluan antaa anteeksi. Haluan saada anteeksi. Haluan rakastua vääriin ihmisiin. Haluan saada siipeeni. Haluan loukata. Haluan tulla loukatuksi. Ennen kaikkea haluan elää nyt kun olen nuori. Olla vapaa.
Ehkä mä vielä löydän ihmisen joka haluaa olla mun kanssa. Tai sitten en. Aika näyttää.
Tehosekoitin - maailma on sun
Ikuisesti teidän Nerffa ~
Joskus tulevaisuudessa haluan olla ja elää miten haluan. Ilman mitään rajotteita. Ilman ketään joka sanoo mulle " Ei Neera sä et voi tehdä noin". Ilman ketään joka pelkäisi mun puolesta. Ilman ketää joka valittaisi mulle kun olisin yön pois kotoa. Ilman ketään kuka voisi valittaa kun käyttäydyn kuin maailma omistaja. Haluan elää täysillä ilman muita.
Kuva on Märpältä.
En nyt väitä etten voisi olla vapaa vaikka seurustelisin, mutta nyt tuntuu etten voisi elää täysillä jos pitäisi koko ajan pelätä että jos mulle käy jotain niin tänne jää joku joka rakastaa mua. Ja häneen sattuu. En halua sellaista. En halua satuttaa keään unelmani takia.
Mä tiedän että mun lähimmät ystävät ymmärtää että haluan olla vapaa kuin taivaan lintu, enkä olla teljettynä mihinkään sovittuihin aikatauluihin.Vihaan etukäteen sovittuja tapaamisia. Haluan ystäviä jolle voin yksinkertaisesti soittaa että haluan nähdä.
Haluan nähdä uusi ihmisiä. Haluan käydä uusissa paikoissa. Haluan oppia uutta. Haluan unohtaa. Haluan antaa anteeksi. Haluan saada anteeksi. Haluan rakastua vääriin ihmisiin. Haluan saada siipeeni. Haluan loukata. Haluan tulla loukatuksi. Ennen kaikkea haluan elää nyt kun olen nuori. Olla vapaa.
Ehkä mä vielä löydän ihmisen joka haluaa olla mun kanssa. Tai sitten en. Aika näyttää.
Tehosekoitin - maailma on sun
Ikuisesti teidän Nerffa ~
torstai 10. heinäkuuta 2014
9.7.2014 idiootteja ja derbi
Olen liian laiska keksiäkseni aiheita mistä kirjottaa joten ehkä mä vaan kirjotan "Nettipäiväkirjaa" toivottavasti näitäkin jaksaa lukea, näitä o paljon rennompi kirjottaa kun tietää ettei kukaan voi tulla peppukipeilemään, koska en liiku ihmisten kanssa joilla on rautakanki perseessä.
9.7.2014 idiootteja ja derbi
Olipa sekava ilta. Mulle. Riitelin porukoittan kanssa. Ne lähti uimaan. Essi soitti "Tule keskustaan" Meikähän lähti oikeen mielellään, loppujen lopuksi tietämättä edes että ketä on mukana. No mitäs pienistä hieman seikkailu mieltä mukaan. No ei meitä aluperin ollut kuin mä,essi ja jony. Käveltiin ensin automaattisesti salelle. Salen pihalla tajuttiin ettei meillä ole euroakaan rahaa. No eikun täyskäännös ja nokkakohti leikkikenttää. Noin puolentunnin istuskelu ja syvällisten puhuminen leikkikentällä. Soitto Juzille. Soitto Juhanille. Odottelu kun Juhani ajaa koskelta. Derbi näkyy jo joten tuli maailman paras idea. Lähdetään juoksemaan vitusti karkuun. Miksi? En tiedä. Ehkä koska son mahdollista, koska A) Juhanin derbi on niin lussu ja imuri että päästään karkuun B) keskustassa on niin paljon pusikoita mistä on helppo juosta mutta mistä ei pääse mopolla :D Kunnantalon pihalle piiloon juhani tulee perässä ja Juzikin eksyy siihen. No muut seiso siin derbin ympäril ja mietti et mitä sil vois tehä et solis kivempi. No enhän mä sellasta voi tehdä vaan Nerffamaisesti menin maahan makaamaan ja ilmotin asian selvästi. " Tolle voi tehä muutaku työntää suohon, mutt tota mull o jano... Juzi onks sull rahaa? " "on?" "Hyvä, salelle siis ! Essi ja Jony hakekaa te jopotin, juhani yritä saada imuris salelle asti. " Joskus vois ehkä harkita ilmaisevansa mielipiteensä kauniimmin....
Kävely salelle. Juhani oli jo salen pihalla. Jokatapauksessa käveltiiin nopeemmin kun ne kaksi sankaria jopolla. Salen pihalla oli koskenpoiijjaat mopedeineen. Ne hylkäs meitin koskenvahvistuksen meijjän kans. Juhani ja Essi lähti Essille ennenkun ehdittiin käydä kaupassa. Olin taas ainoo tyttönen. Käytiin kaupassa. Juzi kustansi KAIKEN. Vaihteeks. Lähdettiin kävelemään kohti Essin kotikoloa. Istuttiin meitin perus risteyksessä meilkein tunti. Taas. Joukkueemme lisääntyi: Erika a.k.a Smurffi liittyi meihin. Mentiin istumaan Essin oven taakse. Smurffi tallusti suoraan sisään, Essi heitti sen ulos. kuulemma jotain vieraita. Pyh. Kun Essi vihdoin sai itsensä ja miekkosensa ulos kolostaan tuli ilmoitus "Nyt juostaan niin paljon kun jaloista lähtee ja tuohon suuntaan" Ja eikuin juosten. Jätkät tosin ei lämmennyt ajatukselle. Jotenkin eksyttiin taas kunnantalon pihalle. Pidettiin häät. Koskenvahvistus a.k.a Heikkiperkele halusi kiivetä puuhun. No eikun jätkä puuhun. Kuuluu mopojen ääniä. "Toivottavasti ne ei ole isot pojat" Inside vitsien kermaa. Mutta ei ne ollut. Ne oli -99 jotka oli menossa takaisin koskelle ja tulivat hakemaan meitin kosken vahvistusta. Seuraava ongelma oli: Miten saadaan Heikki alas puusta. no kun mopot lähti jatkeettiin istuskelemista. Ei mitään tekemistä. Tein Nerffat ja aloin kommentoimaan ohi ajavia kulkuneuvoja. Kyllästyin. Lähdin kotiin. Kiikustelin riippukeinussa. Luin Märpän blogia. Menin nukkumaan.
Hei heitelkää mul aiheit askiin : ask.fm/reunane :DD
Ikuisesti teidän Nerffa~
9.7.2014 idiootteja ja derbi
Olipa sekava ilta. Mulle. Riitelin porukoittan kanssa. Ne lähti uimaan. Essi soitti "Tule keskustaan" Meikähän lähti oikeen mielellään, loppujen lopuksi tietämättä edes että ketä on mukana. No mitäs pienistä hieman seikkailu mieltä mukaan. No ei meitä aluperin ollut kuin mä,essi ja jony. Käveltiin ensin automaattisesti salelle. Salen pihalla tajuttiin ettei meillä ole euroakaan rahaa. No eikun täyskäännös ja nokkakohti leikkikenttää. Noin puolentunnin istuskelu ja syvällisten puhuminen leikkikentällä. Soitto Juzille. Soitto Juhanille. Odottelu kun Juhani ajaa koskelta. Derbi näkyy jo joten tuli maailman paras idea. Lähdetään juoksemaan vitusti karkuun. Miksi? En tiedä. Ehkä koska son mahdollista, koska A) Juhanin derbi on niin lussu ja imuri että päästään karkuun B) keskustassa on niin paljon pusikoita mistä on helppo juosta mutta mistä ei pääse mopolla :D Kunnantalon pihalle piiloon juhani tulee perässä ja Juzikin eksyy siihen. No muut seiso siin derbin ympäril ja mietti et mitä sil vois tehä et solis kivempi. No enhän mä sellasta voi tehdä vaan Nerffamaisesti menin maahan makaamaan ja ilmotin asian selvästi. " Tolle voi tehä muutaku työntää suohon, mutt tota mull o jano... Juzi onks sull rahaa? " "on?" "Hyvä, salelle siis ! Essi ja Jony hakekaa te jopotin, juhani yritä saada imuris salelle asti. " Joskus vois ehkä harkita ilmaisevansa mielipiteensä kauniimmin....
Kävely salelle. Juhani oli jo salen pihalla. Jokatapauksessa käveltiiin nopeemmin kun ne kaksi sankaria jopolla. Salen pihalla oli koskenpoiijjaat mopedeineen. Ne hylkäs meitin koskenvahvistuksen meijjän kans. Juhani ja Essi lähti Essille ennenkun ehdittiin käydä kaupassa. Olin taas ainoo tyttönen. Käytiin kaupassa. Juzi kustansi KAIKEN. Vaihteeks. Lähdettiin kävelemään kohti Essin kotikoloa. Istuttiin meitin perus risteyksessä meilkein tunti. Taas. Joukkueemme lisääntyi: Erika a.k.a Smurffi liittyi meihin. Mentiin istumaan Essin oven taakse. Smurffi tallusti suoraan sisään, Essi heitti sen ulos. kuulemma jotain vieraita. Pyh. Kun Essi vihdoin sai itsensä ja miekkosensa ulos kolostaan tuli ilmoitus "Nyt juostaan niin paljon kun jaloista lähtee ja tuohon suuntaan" Ja eikuin juosten. Jätkät tosin ei lämmennyt ajatukselle. Jotenkin eksyttiin taas kunnantalon pihalle. Pidettiin häät. Koskenvahvistus a.k.a Heikkiperkele halusi kiivetä puuhun. No eikun jätkä puuhun. Kuuluu mopojen ääniä. "Toivottavasti ne ei ole isot pojat" Inside vitsien kermaa. Mutta ei ne ollut. Ne oli -99 jotka oli menossa takaisin koskelle ja tulivat hakemaan meitin kosken vahvistusta. Seuraava ongelma oli: Miten saadaan Heikki alas puusta. no kun mopot lähti jatkeettiin istuskelemista. Ei mitään tekemistä. Tein Nerffat ja aloin kommentoimaan ohi ajavia kulkuneuvoja. Kyllästyin. Lähdin kotiin. Kiikustelin riippukeinussa. Luin Märpän blogia. Menin nukkumaan.
Ikuisesti teidän Nerffa~
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Best friends, maybe forever?
Hih nyt loppu masistelu, I Promise. Ja nyt ekaa kertaa ikuna aion käyttää tätä shittiä vähän niinku pitäis, netti päiväkirjana. Olen ollu kolme päivää nyt ihan sata positiivari, kiitti jätkät. Lets start. Älkääkä kysykö miks kirjotan näin, halusin koittaa uutta "tyylii" :DD
6.7.2014 Best friends, maybe forever?
Tylsä aamu. Ei mitään tekemistä. Kahden aikaan viesti Juzilta "Keskustaan tänään?" OI kyllä. Viesti Jonyzille.
"N: Etsää keskustaa lähtis mun ja juzin kans?
J: Nyt?" Kuluu muutama tunti Juzista ei kuulu mitään. Viesti juzille "Mihin sä jäit siit o vittu 5 tuntii ku piti men" Vastauksena lähden nyt. Viesti Jonylle
"N: Pankille Nyt.
J: Venaa pistän housut jalkaan." Kävely pankille. . Jonyn isä vilkuttaa mulle parvekkeelta. Mietin pitkään vilkutanko takaisim. EI hymyilen vaan eiköhä se sille riitä. Istuminen portaille. Jony laahustaa pankin pihaan. Se näyttää jotenkin erillaiselta. Jotenkin fiksummalta ja siistimmältä kuin yleensä. Siihen se istahtaa mun viereen. Keskustellaan niitä näitä. Mietitään mihin Juzi jäi. Juzi ajaa pankin pihaa. Viedään Juzin pyörä Jonyn pihalle. Kävely salelle. Kenellä on rahaa? Mulla on rippirahoista jääneet kolikot ja Jonyllä jotain. Mieleni tekee energiajuomaa. Lasken rahat. Summa jää liian kauas monsterista, enkä kehtaa lainata Jonyltä, taidan olla sille muutenkin velkaa. Ainakin yhden monsun. Ostan MF:n. Sellaista sontaa kukaan juo vapaa ehtoisesti, muttei voi mitään kun rahaa ei ole ja tekee mieli. Enkä halua kuunnella mitään moraalisaarnaa energia juomista, se on mun maksa ei kuulu teille. Salelta raahustetaan kirjaston pihalle. Mopo ajaa ohi. Juzi heiluttaa kättään jotta mopo pysähtyisi kohdalle. Jätkät jauhaa mopoista kun mä vaan tyydyn arvioimaan mopoa ja kuskia katseellani hiljaa mielessäni. Mopo lähtee. Juzi tajuaa ettei saanut sanotuksi kuskille asiaansa. Tehdään yhteis päätös että mennään päiväkodin pihalle keinumaan. Juoksemme Jonyn kanssa päiväkodin portilta toiseen päähän pihaa mielessä sama asia, paras keinu. Keinumme keinumme ja keinumme, kunnes Juzi soittaa meidän koskenvahvistukselle, jättäkäämme nimi mainitsematta. istumme keinuissa ja puhumme typeriä asioita. Niinkun ennen, vanhaan hyvään aikaan. Ennen kun -00 tulivat yläasteelle. Silloin porukassamme oli vain me kolme. Nykyään meitä on me, muutama -00 tyttö ja pari koskelaista poikaa. Takaisin aiheeseen. Istuttiin siinä ja pystyin mielessäni palaamaan seitsämän vuoden päähän, kun muutin marttilaan ja tutustuin näihin kahteen. Tajusin että vieressäni istuu varmasti mun kaksi parasta kaveria enkä halusi koskaan luopua kummastakaan. Koskenpoika soitti.
"H: Missä te ootte?
J: Päiväkodilla.
H: Missä ? Näättekö te mua?
J: Ei mut nähdään toi mopo mil tulit. Eiku nyt nähdää.
H: Tulkaa tänne."
Lähdettiin tallustamaan suuntaan johon käskettiin. Kiva nähdä koskenpoikaa. Kypärä iskettiin tietty mun kätösiin. Rippiristien vertailua. Rahoilla leijjumista. Perus keskustelua. Leikki mielistä riitelyä koskelaisista mopoista. Nerffa päästelee tyhmyyksiä suustaan joten päättää kiskoa kypärän päähänsä ja olla hiljaa. Kävellään salelle. Pojat tajuaa että sale on menny kiinni ja kiroaa koko kaupan maan rakoon. Nerffa hihittää vahingoniloisesti vieressä. Nerffa katsoo kelloa ja ehdottaa että lähdetään kävelemään meille päin, kotiin tulo aika on kymmenen minuutin päästä. Nerffan tappijaloilla matkaan menee vähintään viisitoista minuuttia. Apteekin edessä Nerffan ja jätkien tiet eroavat. Minuutti kotiin tuloaikaan ja matkaan menee viisi. Paitsi että kegät hankaa kivuliaasti. Niiden kanssa kävelemiseen menisi kymmenen. Satikutia tulee. oivoi. Ei hyvä. Ei yhtään hyvä. Takaa tulee musta auto. Ja tuttu kuski joka on menossa meille. Luojan kiitos. Kotiin saapuminen minuutti sovitusta ajasta myöhässä. Epämukavat kengät nurkkaan ja sisälle. Vanhempien kysyvä katse. Jotain ruokaa ja omaan huoneeseen. Koko yö musiikin kuunteluam ja ajattelua. Viiminen ajatus ennen unta on "Mulla on ihanimmat kaverit jotka saa mut aina iloseksi."
7.7.2017. I ALWAYS GO NON-STOP
Aamu ei todellakaan alkanut tylsyydellä. äitipuoli lähetti töistä heti aamulla viestillä tehtävä listan. Joka ei ollut mikään lyhyt. Illalla saapuisi vieraita. Raahesta asti. Näissä menisi ainakin siihen asti kun porukat tulee töistä. Koska en aikonut jättää summeria väliin. No ei se mitään. Ihan kivoja pikku hommia, imurointia ja muuta. Seurakin oli hyvää, pikkusisko ja siskon tyttöystävä. Ja eikun voice tv pauhaamaan. Valmiit jo kun isosisko tuli töistä. Sitten tuli kaverini äitinsä kanssa käymään. Keitin meille kahvit. Hörpittiin kahvia kun porukat tuli töistä. Yllättyneitä katseita kun kaikki tehtävät on tehty. Raahaudun suihkuun. Äkkiä farkut jalkaan ja kiva toppi päälle. Päätin lähteä ilman hupparia. Viestin Juzille
"N: Keskustaan?
J: Juu mut nyt on vähä huono olo ja naruto kesken, myöhemmin.
N: Heitö mua viestillä sit
J: okei."
Viestiä Jonylle
"N: Mennään tänää keskustaan eli kisko housut jalkaa jo valmiiks.
J: nyt?
N: Juzil o naruto keske, pistän vietii si.
J: k. Muistuta juzii et ottaa rahaa mukaa, kaupat on auki.
N: Juu u"
Noin tunnin odottelu. Odotettu viesti lähdöstä. Jonylle viesti "Pankille nyt" Olin taas ensimmäinen pankilla. Muutaman minuutin odottelu. Juzi saapuu. Kävellään Jonyn alaovelle. Jonyn näyttää meille keskisormea ja virnuilee. Tuo ylimielinen virnuilia. Jony tulee meidän luokse ja lähdetää kohti salea. Salesta ostetaan monster, nutellaa, leipää ja kokis. Taas päiväkodille. Keinumaan. Syötiin paljon, pidettiin hauskaa. Kosken poika oli lähes kokoajan mukana, skypessä video puhelussa. Nyky aikaa, Kuva instaan. Taas. Kuvassa näkyy sytkäri, 3 viestiä "Poltatko tupakkaa :oo" Tyhmät ihmiset. Poltetaan kokis pulloon reikiä. Soitetaan Essille "Akku loppu, tuu pankille ja tuo laturi" Essi lähti tulemaan. Hieman jännitti. Kevät oli mennyt riitaisissa merkeissä. Hukattiin matkalla puolipurkkia nutellaa. Ostettiin mehujäät. Treffattin Essi. Ja sen miekkonen. Lähdettiin kirjaston pihalle. Juzi tarvitsi virtaa. No puhelin seinään vaan. Keskusteltiin meidän tulevaisuuksista. Kului aikaa. Meillä oli hauskaa. Kello kävi. Kotiintulo aika läheni. Essienkeli lupasi heittää mun kotiin. Ja taas ajallaan. Yö siskon lattialla. Vähintään viikko siskon lattialla. Raahen vieraat vie mun huoneen. No en valita. Yö oli liian valoisa ja kuuma. Löysin hyvän blogin. Eli ei unta.
8.7.2014 YE I´M A FUCKING STAR
Unettoman yön jälkeen en tehnyt mitään. Aamu meni katsellessa telkkaria. Yhdeltä siirryin ulos aurinkoon riippumattoon köllimään. Kolmeen asti kuuntelin Jeffreetä. Virta loppui pahus. No kölliminen jatkui hiljaisuudessa. Neljän aikaan syömään. Ruuan jälkeen en jaksanut mennä enää ulos joten kyyläsin televisiota. Siirtäydyin koneen ääreen. Aloin kirjottaa tätä tekstiä. Lähdin uimaan välillä. Ja nyt kirjotan taas. Piti lähteä keskustaan. Tuskin jaksan enään. Taidan mennä takaisin riippumattoon.
Parhaat kolme päivää, ilman hetkenkään masistelua. Kiitos ihmiset olette ihania.
Kääpiö kiittää, kuittaa ja poistuu.
Ikuisesti teidän Nerffa~
6.7.2014 Best friends, maybe forever?
Tylsä aamu. Ei mitään tekemistä. Kahden aikaan viesti Juzilta "Keskustaan tänään?" OI kyllä. Viesti Jonyzille.
"N: Etsää keskustaa lähtis mun ja juzin kans?
J: Nyt?" Kuluu muutama tunti Juzista ei kuulu mitään. Viesti juzille "Mihin sä jäit siit o vittu 5 tuntii ku piti men" Vastauksena lähden nyt. Viesti Jonylle
"N: Pankille Nyt.
J: Venaa pistän housut jalkaan." Kävely pankille. . Jonyn isä vilkuttaa mulle parvekkeelta. Mietin pitkään vilkutanko takaisim. EI hymyilen vaan eiköhä se sille riitä. Istuminen portaille. Jony laahustaa pankin pihaan. Se näyttää jotenkin erillaiselta. Jotenkin fiksummalta ja siistimmältä kuin yleensä. Siihen se istahtaa mun viereen. Keskustellaan niitä näitä. Mietitään mihin Juzi jäi. Juzi ajaa pankin pihaa. Viedään Juzin pyörä Jonyn pihalle. Kävely salelle. Kenellä on rahaa? Mulla on rippirahoista jääneet kolikot ja Jonyllä jotain. Mieleni tekee energiajuomaa. Lasken rahat. Summa jää liian kauas monsterista, enkä kehtaa lainata Jonyltä, taidan olla sille muutenkin velkaa. Ainakin yhden monsun. Ostan MF:n. Sellaista sontaa kukaan juo vapaa ehtoisesti, muttei voi mitään kun rahaa ei ole ja tekee mieli. Enkä halua kuunnella mitään moraalisaarnaa energia juomista, se on mun maksa ei kuulu teille. Salelta raahustetaan kirjaston pihalle. Mopo ajaa ohi. Juzi heiluttaa kättään jotta mopo pysähtyisi kohdalle. Jätkät jauhaa mopoista kun mä vaan tyydyn arvioimaan mopoa ja kuskia katseellani hiljaa mielessäni. Mopo lähtee. Juzi tajuaa ettei saanut sanotuksi kuskille asiaansa. Tehdään yhteis päätös että mennään päiväkodin pihalle keinumaan. Juoksemme Jonyn kanssa päiväkodin portilta toiseen päähän pihaa mielessä sama asia, paras keinu. Keinumme keinumme ja keinumme, kunnes Juzi soittaa meidän koskenvahvistukselle, jättäkäämme nimi mainitsematta. istumme keinuissa ja puhumme typeriä asioita. Niinkun ennen, vanhaan hyvään aikaan. Ennen kun -00 tulivat yläasteelle. Silloin porukassamme oli vain me kolme. Nykyään meitä on me, muutama -00 tyttö ja pari koskelaista poikaa. Takaisin aiheeseen. Istuttiin siinä ja pystyin mielessäni palaamaan seitsämän vuoden päähän, kun muutin marttilaan ja tutustuin näihin kahteen. Tajusin että vieressäni istuu varmasti mun kaksi parasta kaveria enkä halusi koskaan luopua kummastakaan. Koskenpoika soitti.
"H: Missä te ootte?
J: Päiväkodilla.
H: Missä ? Näättekö te mua?
J: Ei mut nähdään toi mopo mil tulit. Eiku nyt nähdää.
H: Tulkaa tänne."
Lähdettiin tallustamaan suuntaan johon käskettiin. Kiva nähdä koskenpoikaa. Kypärä iskettiin tietty mun kätösiin. Rippiristien vertailua. Rahoilla leijjumista. Perus keskustelua. Leikki mielistä riitelyä koskelaisista mopoista. Nerffa päästelee tyhmyyksiä suustaan joten päättää kiskoa kypärän päähänsä ja olla hiljaa. Kävellään salelle. Pojat tajuaa että sale on menny kiinni ja kiroaa koko kaupan maan rakoon. Nerffa hihittää vahingoniloisesti vieressä. Nerffa katsoo kelloa ja ehdottaa että lähdetään kävelemään meille päin, kotiin tulo aika on kymmenen minuutin päästä. Nerffan tappijaloilla matkaan menee vähintään viisitoista minuuttia. Apteekin edessä Nerffan ja jätkien tiet eroavat. Minuutti kotiin tuloaikaan ja matkaan menee viisi. Paitsi että kegät hankaa kivuliaasti. Niiden kanssa kävelemiseen menisi kymmenen. Satikutia tulee. oivoi. Ei hyvä. Ei yhtään hyvä. Takaa tulee musta auto. Ja tuttu kuski joka on menossa meille. Luojan kiitos. Kotiin saapuminen minuutti sovitusta ajasta myöhässä. Epämukavat kengät nurkkaan ja sisälle. Vanhempien kysyvä katse. Jotain ruokaa ja omaan huoneeseen. Koko yö musiikin kuunteluam ja ajattelua. Viiminen ajatus ennen unta on "Mulla on ihanimmat kaverit jotka saa mut aina iloseksi."
7.7.2017. I ALWAYS GO NON-STOP
Aamu ei todellakaan alkanut tylsyydellä. äitipuoli lähetti töistä heti aamulla viestillä tehtävä listan. Joka ei ollut mikään lyhyt. Illalla saapuisi vieraita. Raahesta asti. Näissä menisi ainakin siihen asti kun porukat tulee töistä. Koska en aikonut jättää summeria väliin. No ei se mitään. Ihan kivoja pikku hommia, imurointia ja muuta. Seurakin oli hyvää, pikkusisko ja siskon tyttöystävä. Ja eikun voice tv pauhaamaan. Valmiit jo kun isosisko tuli töistä. Sitten tuli kaverini äitinsä kanssa käymään. Keitin meille kahvit. Hörpittiin kahvia kun porukat tuli töistä. Yllättyneitä katseita kun kaikki tehtävät on tehty. Raahaudun suihkuun. Äkkiä farkut jalkaan ja kiva toppi päälle. Päätin lähteä ilman hupparia. Viestin Juzille
"N: Keskustaan?
J: Juu mut nyt on vähä huono olo ja naruto kesken, myöhemmin.
N: Heitö mua viestillä sit
J: okei."
Viestiä Jonylle
"N: Mennään tänää keskustaan eli kisko housut jalkaa jo valmiiks.
J: nyt?
N: Juzil o naruto keske, pistän vietii si.
J: k. Muistuta juzii et ottaa rahaa mukaa, kaupat on auki.
N: Juu u"
Noin tunnin odottelu. Odotettu viesti lähdöstä. Jonylle viesti "Pankille nyt" Olin taas ensimmäinen pankilla. Muutaman minuutin odottelu. Juzi saapuu. Kävellään Jonyn alaovelle. Jonyn näyttää meille keskisormea ja virnuilee. Tuo ylimielinen virnuilia. Jony tulee meidän luokse ja lähdetää kohti salea. Salesta ostetaan monster, nutellaa, leipää ja kokis. Taas päiväkodille. Keinumaan. Syötiin paljon, pidettiin hauskaa. Kosken poika oli lähes kokoajan mukana, skypessä video puhelussa. Nyky aikaa, Kuva instaan. Taas. Kuvassa näkyy sytkäri, 3 viestiä "Poltatko tupakkaa :oo" Tyhmät ihmiset. Poltetaan kokis pulloon reikiä. Soitetaan Essille "Akku loppu, tuu pankille ja tuo laturi" Essi lähti tulemaan. Hieman jännitti. Kevät oli mennyt riitaisissa merkeissä. Hukattiin matkalla puolipurkkia nutellaa. Ostettiin mehujäät. Treffattin Essi. Ja sen miekkonen. Lähdettiin kirjaston pihalle. Juzi tarvitsi virtaa. No puhelin seinään vaan. Keskusteltiin meidän tulevaisuuksista. Kului aikaa. Meillä oli hauskaa. Kello kävi. Kotiintulo aika läheni. Essienkeli lupasi heittää mun kotiin. Ja taas ajallaan. Yö siskon lattialla. Vähintään viikko siskon lattialla. Raahen vieraat vie mun huoneen. No en valita. Yö oli liian valoisa ja kuuma. Löysin hyvän blogin. Eli ei unta.
8.7.2014 YE I´M A FUCKING STAR
Unettoman yön jälkeen en tehnyt mitään. Aamu meni katsellessa telkkaria. Yhdeltä siirryin ulos aurinkoon riippumattoon köllimään. Kolmeen asti kuuntelin Jeffreetä. Virta loppui pahus. No kölliminen jatkui hiljaisuudessa. Neljän aikaan syömään. Ruuan jälkeen en jaksanut mennä enää ulos joten kyyläsin televisiota. Siirtäydyin koneen ääreen. Aloin kirjottaa tätä tekstiä. Lähdin uimaan välillä. Ja nyt kirjotan taas. Piti lähteä keskustaan. Tuskin jaksan enään. Taidan mennä takaisin riippumattoon.
Parhaat kolme päivää, ilman hetkenkään masistelua. Kiitos ihmiset olette ihania.
Kääpiö kiittää, kuittaa ja poistuu.
Ikuisesti teidän Nerffa~
perjantai 4. heinäkuuta 2014
" I need your love...
... I need your time, when everything is wrong, you make it right"
Eli ihastuminen, rakkaus ja seurustelu. Ne jotka mua yhtään tuntee tietää että olen aika seurustelu vastainen ihminen. Ja että ihastun ihmisiin _TODELLA_ helposti. Mä oon varmaa sanonu tän kaiken ennenki, mut ei anneta sen häiritä.
Mä olen oikeesti niinko seurustelluseurustellu kerran. Jos alaaste suhteita (Syöpääää) ei lasketa, niitäkin taisi olla sillon ainoastaan yksi, sekin koska tää kusipäinenjätkä kiristi mua. yhh son syy miksen pidä seurustelusta edes ajatuksena.Taas mä eksyin aiheesta.No jokatapauksessa, mä olen todella huono seurustelussa. Miksi? Koska ajatteln poikkeuksetta aina ensin itseäni. Ja koska seurusteluun vaaditaan rakkautta. Rakkaus on mulle liian vahva sana, en halua luvata rakkautta jos suhde kuitenkin kaatuu kolmen viikon päästä. Mun maailmassa son kaukana rakkaudesta. Ja Mulle rakkaus on väärin ja heikkoa, koska se muuttaa ihmisiä. Olen menettäny liian monta läheistä tälle helvetin rakkaudelle.
Ihastumine taas on parhautta. Oikeesti ahh.... Se tunne mahan pohjassa kun tämä ihmine katsoo silmiin.... Nerffa tykkää. Ja yhh se iloisuus, meikä on ainaki ihan yli ilonen. Hetken kaikki on hyvin, eikä kukaan voi satuttaa minnuu. Ihastuneena olen kuolematon.
Siinä teille lyhyesti pienen ihmisen ajatuksia isosta asiasta. Tiivistettynä en pidä seurustelusta ajatuksena, käytännössä ne tais olla tän vuoden parhaat kolme viikkoa. Mut ei tiedä ehkä joskus tulee vielä joku joka muuttaa mun käsityksen seurustelusta. Ja rakkaudesta. Mutta siihen asti mä nautin ohimenevistä ihastuksista.
Ikuisesti teidän N~
Eli ihastuminen, rakkaus ja seurustelu. Ne jotka mua yhtään tuntee tietää että olen aika seurustelu vastainen ihminen. Ja että ihastun ihmisiin _TODELLA_ helposti. Mä oon varmaa sanonu tän kaiken ennenki, mut ei anneta sen häiritä.
Mä olen oikeesti niinko seurustelluseurustellu kerran. Jos alaaste suhteita (Syöpääää) ei lasketa, niitäkin taisi olla sillon ainoastaan yksi, sekin koska tää kusipäinenjätkä kiristi mua. yhh son syy miksen pidä seurustelusta edes ajatuksena.Taas mä eksyin aiheesta.No jokatapauksessa, mä olen todella huono seurustelussa. Miksi? Koska ajatteln poikkeuksetta aina ensin itseäni. Ja koska seurusteluun vaaditaan rakkautta. Rakkaus on mulle liian vahva sana, en halua luvata rakkautta jos suhde kuitenkin kaatuu kolmen viikon päästä. Mun maailmassa son kaukana rakkaudesta. Ja Mulle rakkaus on väärin ja heikkoa, koska se muuttaa ihmisiä. Olen menettäny liian monta läheistä tälle helvetin rakkaudelle.
Ihastumine taas on parhautta. Oikeesti ahh.... Se tunne mahan pohjassa kun tämä ihmine katsoo silmiin.... Nerffa tykkää. Ja yhh se iloisuus, meikä on ainaki ihan yli ilonen. Hetken kaikki on hyvin, eikä kukaan voi satuttaa minnuu. Ihastuneena olen kuolematon.
Siinä teille lyhyesti pienen ihmisen ajatuksia isosta asiasta. Tiivistettynä en pidä seurustelusta ajatuksena, käytännössä ne tais olla tän vuoden parhaat kolme viikkoa. Mut ei tiedä ehkä joskus tulee vielä joku joka muuttaa mun käsityksen seurustelusta. Ja rakkaudesta. Mutta siihen asti mä nautin ohimenevistä ihastuksista.
Ikuisesti teidän N~
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
"kieron IT-insinöörin vaimo ei oo itsevarma"
Okei toi otsikko ei liity mihinkään :DD
Te kysytte multa miksi mä kirjotan, kun muut ihmiset saa tästä vain pahaa oloa. Antakaas mä selitän. Mä en kirjota tätä _TEILLE_ olkaa hyvät ja poistukaa mun silmistä jos ette kestä mun tekstiä. Kukaan ei pakota teitä lukemaan tätä paskaa. Mä kirjotan tätä jotta voin tulla sitten joskus kun olen vahvempi ja tasapainoisempi voin tulla lukemaan kuinka pohjalla sitä ollaan viruttu.
Miksen mä sitten kirjota niistä päivistä kun kaikki on hyvin? Koska sillon mä Elän. Sillon en ajattele koneelle raahautumista, sillon mä vedän täysillä. Sillon mä nautin elämästä.
Onko mulla oikeesti näin sairas mieli? Ei. Tää kaikki johtuu siitä että elän kaikki tunteet ihan sata lasissa. Koska jos rakastaa jotain todella koko sydämmestään, se kun tämä ihminen häviää sun elämästä, tuntuu todella pahalta. Mä en tiedä mistä nämä sairaat ajatukset tulee. Kai mä sitten olen paha ihminen, niinkun ihminen joka ei luojankiitos tunne mua tuli mulle kertomaan
Ei mulla taaskaan muuta :D
Ikuisesti teidän Nerffa~
Te kysytte multa miksi mä kirjotan, kun muut ihmiset saa tästä vain pahaa oloa. Antakaas mä selitän. Mä en kirjota tätä _TEILLE_ olkaa hyvät ja poistukaa mun silmistä jos ette kestä mun tekstiä. Kukaan ei pakota teitä lukemaan tätä paskaa. Mä kirjotan tätä jotta voin tulla sitten joskus kun olen vahvempi ja tasapainoisempi voin tulla lukemaan kuinka pohjalla sitä ollaan viruttu.
Miksen mä sitten kirjota niistä päivistä kun kaikki on hyvin? Koska sillon mä Elän. Sillon en ajattele koneelle raahautumista, sillon mä vedän täysillä. Sillon mä nautin elämästä.
Onko mulla oikeesti näin sairas mieli? Ei. Tää kaikki johtuu siitä että elän kaikki tunteet ihan sata lasissa. Koska jos rakastaa jotain todella koko sydämmestään, se kun tämä ihminen häviää sun elämästä, tuntuu todella pahalta. Mä en tiedä mistä nämä sairaat ajatukset tulee. Kai mä sitten olen paha ihminen, niinkun ihminen joka ei luojankiitos tunne mua tuli mulle kertomaan
Ei mulla taaskaan muuta :D
Ikuisesti teidän Nerffa~
tiistai 1. heinäkuuta 2014
"Rakkaus ei oo samettii...
..Se on tunteit tuskaa ja lunta tupaan"
Kuvittelin etten kaiken kokemani jälkeen haluaisi satuttaa ihmistä. Mutta juuri nyt mietin että millainen ääni tulee kun lyö ihmistä lapiolla selkärankaan Taas näitä sairaanmielen pimeimpiä ja synkinpiä ajatuksia. Mutta nyt olen vihainen. Oikeesti vihanen. Ja pettynyt. Menettänyt toivoni ihmisiin. Tekisi mieli van huutaa keuhkot pihalle ja juosta pois. Ensimmäistä kertaa ikinä toivon ihmiselle pitkää ja kivuliasta elämää. Kuolema olisi liian vähän ja helppoa tuollaiselle ihmiselle.
Olen helvetin syvällä suossa taas tunteideni kanssa. Miten voi vihata ihmistä jota samalla rakastaa koko sydämmestään ? Miten voin toivoa pelkkää pahaa niin hyvälle ihmiselle? Miten voin välittää niin pahasta ihmisestä?
Olen viimiset kolme päivää huitonut menemään niin raivopäänä, etten ole tuntenut muuta. Yhtäkkiä tajuan välittävänni jostain. Todella pysäyttävä hetki.
Kuvittelin etten kaiken kokemani jälkeen haluaisi satuttaa ihmistä. Mutta juuri nyt mietin että millainen ääni tulee kun lyö ihmistä lapiolla selkärankaan Taas näitä sairaanmielen pimeimpiä ja synkinpiä ajatuksia. Mutta nyt olen vihainen. Oikeesti vihanen. Ja pettynyt. Menettänyt toivoni ihmisiin. Tekisi mieli van huutaa keuhkot pihalle ja juosta pois. Ensimmäistä kertaa ikinä toivon ihmiselle pitkää ja kivuliasta elämää. Kuolema olisi liian vähän ja helppoa tuollaiselle ihmiselle.
Olen helvetin syvällä suossa taas tunteideni kanssa. Miten voi vihata ihmistä jota samalla rakastaa koko sydämmestään ? Miten voin toivoa pelkkää pahaa niin hyvälle ihmiselle? Miten voin välittää niin pahasta ihmisestä?
Olen viimiset kolme päivää huitonut menemään niin raivopäänä, etten ole tuntenut muuta. Yhtäkkiä tajuan välittävänni jostain. Todella pysäyttävä hetki.
Olen väsynyt ja pettynyt. Enkä jaksa kirjotataa, et tälläst lyhyttä paskaa tälläkertaa. Pysykää miehinä.
Ikuisesti teidän Nerffa~
"Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli josku alku"
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
Miten elää oikein?
Tulipa taas niin typerä kommentti Askissa etten kehdannut edes julkasta. Siinä kerrottiin että elän väärin koska olen ilkeä.
Oi kyllä olen Mulkku ja Kusipää. Olen itseäni täynnä ja ajattelen aina ensimmäisenä omaa etuani. Ja osaan kyllä olla ilkeä.
MUTTA mulla on muutama ihminen josta todella välitän. Mä kutsun tätä sakkia ystäviksi. Tää sakki on mun klaani, enkä eläis ilman niitä. Ne on ihmisiä jotka jaksaa mun idioottia käytöstä ja ihmisiä jotka perseilee mun kanssa. Ihmisiä jotka loppujen lopuks haukkuu mua kaikkein eniten, ja pelottavan usein nää "Haukkumiset" on tosiasioita.
Jokatapauksessa nää ihmiset on niitä jonka varaan mä luottaisin mun hengen, jonka puolesta mä ottaisin luodin,jolle mä kerron kaiken, jonka vieressä mä seison vaikka olis ite saatana vastassa. Ja mä lupaan et jos sä uskallat mennä loukkaamaan näitä ihmisiä, sä olet mun silmissä kuollut. Sulla ei oo mitään arvoa. Sä voit oikeesti kuolla sen jälkeen. Turha tulla puhumaan mulle sen jälkee.
Olenko todella paha ihminen jos olen tietyille lojaali ja uskollinen? Vaikka olisin muita kohtaan mulkku ja empatia kyvytön, eikö se riitä että pidä huolta näista rakkaimmista?
Mutta jos siis olen kaikille ystävällinen ja hymyilen vaikka haluisin vaan mulkasta sua niin olenko hyvä ihminen?
Mun pää ei kestä sitä.
Kerran mulkku, aina mulkku.
Ikuisesti teidän Nerffa~
Oi kyllä olen Mulkku ja Kusipää. Olen itseäni täynnä ja ajattelen aina ensimmäisenä omaa etuani. Ja osaan kyllä olla ilkeä.
MUTTA mulla on muutama ihminen josta todella välitän. Mä kutsun tätä sakkia ystäviksi. Tää sakki on mun klaani, enkä eläis ilman niitä. Ne on ihmisiä jotka jaksaa mun idioottia käytöstä ja ihmisiä jotka perseilee mun kanssa. Ihmisiä jotka loppujen lopuks haukkuu mua kaikkein eniten, ja pelottavan usein nää "Haukkumiset" on tosiasioita.
Jokatapauksessa nää ihmiset on niitä jonka varaan mä luottaisin mun hengen, jonka puolesta mä ottaisin luodin,jolle mä kerron kaiken, jonka vieressä mä seison vaikka olis ite saatana vastassa. Ja mä lupaan et jos sä uskallat mennä loukkaamaan näitä ihmisiä, sä olet mun silmissä kuollut. Sulla ei oo mitään arvoa. Sä voit oikeesti kuolla sen jälkeen. Turha tulla puhumaan mulle sen jälkee.
Olenko todella paha ihminen jos olen tietyille lojaali ja uskollinen? Vaikka olisin muita kohtaan mulkku ja empatia kyvytön, eikö se riitä että pidä huolta näista rakkaimmista?
Mutta jos siis olen kaikille ystävällinen ja hymyilen vaikka haluisin vaan mulkasta sua niin olenko hyvä ihminen?
Mun pää ei kestä sitä.
Kerran mulkku, aina mulkku.
Ikuisesti teidän Nerffa~
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Olen hukassa......
... Syvällä hukassa itseni kanssa.
Se siitä positiivisuudesta. Viime yö oli yhtä helvettiä. Tein henkistä itsemurhaa. Parhaalle ystävälleni selitin asian näin:
" Mä en tiedä missä sä oot, mut mä tarviin sua nyt. Tän viestin kirjottaminen tekee pahaa ja on niin vasten mun periaatteita ettei mitään rajaa. Mul on helvetin paha olo koska tunnen itseni heikoksi. Vihaan heikkoutta. Mä olen heikko koska ikävöin ihmistä joka ei ole sen arvonen. Mä en tajuu mistä nää tunteet tulee. Kaikki on hyvin päivällä, mut kun jään yksin ja tulee pimeys kaikki muuttuu. Tunnen itseni niin heikoksi että oksettaa. Miksi mulla on ikävä? Miksi mä koen tän asian näin ? Miksen mä vaan pääse yli?"
Mä vihaan tunteita. Ne ei sovi mulle. Mun elämä ois _PALJON_ helpompaa jos tuntisin vaan vihaa.
Jonkinsortin tunnevamma kai tämäkin, vihaan rakkautta ja välttälen sitä viimiseen asti.
Voisin vaan vihata ihmisiä, kun vihaa ihmiset ei ees yritä, antaa vaan olla.
Ja mistä tää paha olo taas tuli?
Kaikki alkoi selittämättömästä ikävästä, sit tuli itku ja tunsin itseni heikoksi. Mutta mihin se paras osa jäi? Miksen saanu Nerffamaista vihaa päälle?
Vastaus on yksinkertainen, tästä paskasta mitä niskaani sain huolimatta välitän tästä ihmisestä edelleen, enkä osaa vihata häntä.
SAATANA
Haluisin olla vaan kylmä ihminen ja vihata. Yritän löytää sen hymyn nyt, mutten pysty siihen. Olen liian hukassa tunteideni kanssa. Liian hukassa itseni kanssa.
Miksi mä tunnen ?
Miksen mä vihaa?
Ikuisesti, tai ainakin kunnes toisin todistetaan, teidän Nerffa~
Se siitä positiivisuudesta. Viime yö oli yhtä helvettiä. Tein henkistä itsemurhaa. Parhaalle ystävälleni selitin asian näin:
" Mä en tiedä missä sä oot, mut mä tarviin sua nyt. Tän viestin kirjottaminen tekee pahaa ja on niin vasten mun periaatteita ettei mitään rajaa. Mul on helvetin paha olo koska tunnen itseni heikoksi. Vihaan heikkoutta. Mä olen heikko koska ikävöin ihmistä joka ei ole sen arvonen. Mä en tajuu mistä nää tunteet tulee. Kaikki on hyvin päivällä, mut kun jään yksin ja tulee pimeys kaikki muuttuu. Tunnen itseni niin heikoksi että oksettaa. Miksi mulla on ikävä? Miksi mä koen tän asian näin ? Miksen mä vaan pääse yli?"
Mä vihaan tunteita. Ne ei sovi mulle. Mun elämä ois _PALJON_ helpompaa jos tuntisin vaan vihaa.
Jonkinsortin tunnevamma kai tämäkin, vihaan rakkautta ja välttälen sitä viimiseen asti.
Voisin vaan vihata ihmisiä, kun vihaa ihmiset ei ees yritä, antaa vaan olla.
Ja mistä tää paha olo taas tuli?
Kaikki alkoi selittämättömästä ikävästä, sit tuli itku ja tunsin itseni heikoksi. Mutta mihin se paras osa jäi? Miksen saanu Nerffamaista vihaa päälle?
Vastaus on yksinkertainen, tästä paskasta mitä niskaani sain huolimatta välitän tästä ihmisestä edelleen, enkä osaa vihata häntä.
SAATANA
Haluisin olla vaan kylmä ihminen ja vihata. Yritän löytää sen hymyn nyt, mutten pysty siihen. Olen liian hukassa tunteideni kanssa. Liian hukassa itseni kanssa.
Miksi mä tunnen ?
Miksen mä vihaa?
Ikuisesti, tai ainakin kunnes toisin todistetaan, teidän Nerffa~
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
"Anna mun viedä...
... määränpää löytyy sieltä mis jaetaan rakkautta ja hyvää mieltä"
Jos olet masiskyrpä, angstilapsi tai muuten vaan elämäänkyllästynyt nyyhkyttäjä suosittelisin skippaamaan tämän yltiö positiivari tekstin.
Tuli tossa eilen huomattua että olen _TODELLA_ huono tilanteissa jossa pitäisi sanallisesti auttaa ihmistä joka on maassa tai masentunut tai vain surullinen. Osaan olla lähellä ja olla fyysisesti tukena, mutta kun pitäisi puhua ja lohduttaa olen ihan uuvatti.
Mutta koska rakastan iloa ja hymyilyä, keksein hieman oudon ratkaisun tähän ongelmaan viime yönä. Koska hymy on todella tarttuvaa, yritän pitää itseni _AINA_ iloisena ja positiivisena. Vaikka se kuulostaa mahdottomalta, typerältä ja siltä että olisin tekopirteä. Mut jos osaa elää "Oikein" niin joka päivästä löytää jotain hymyilemisen arvosta.
Ja miksi mä haluan olla ilonen ja positiivari?
"Hyvä vetää lisää hyvää puoleensa, Niin mä jaan sitä, et mä saan sitä"
Koska jos mä hymyilen ja olen iloinen, hyvällä tuurilla joku ihanuus hymyilee takaisin.
Ei mulla tänään muuta :DD
Kuunnelkaaha apinat tää biiisi ni ymmärrätte miun fiilikset
Timi lexikon- Perhosefekti
Ja muistakkee hymyillä !
Ikuisesti teidän Nerffa :))) ~
Jos olet masiskyrpä, angstilapsi tai muuten vaan elämäänkyllästynyt nyyhkyttäjä suosittelisin skippaamaan tämän yltiö positiivari tekstin.
Tuli tossa eilen huomattua että olen _TODELLA_ huono tilanteissa jossa pitäisi sanallisesti auttaa ihmistä joka on maassa tai masentunut tai vain surullinen. Osaan olla lähellä ja olla fyysisesti tukena, mutta kun pitäisi puhua ja lohduttaa olen ihan uuvatti.
Mutta koska rakastan iloa ja hymyilyä, keksein hieman oudon ratkaisun tähän ongelmaan viime yönä. Koska hymy on todella tarttuvaa, yritän pitää itseni _AINA_ iloisena ja positiivisena. Vaikka se kuulostaa mahdottomalta, typerältä ja siltä että olisin tekopirteä. Mut jos osaa elää "Oikein" niin joka päivästä löytää jotain hymyilemisen arvosta.
Ja miksi mä haluan olla ilonen ja positiivari?
"Hyvä vetää lisää hyvää puoleensa, Niin mä jaan sitä, et mä saan sitä"
Koska jos mä hymyilen ja olen iloinen, hyvällä tuurilla joku ihanuus hymyilee takaisin.
Ei mulla tänään muuta :DD
Kuunnelkaaha apinat tää biiisi ni ymmärrätte miun fiilikset
Timi lexikon- Perhosefekti
Ja muistakkee hymyillä !
Ikuisesti teidän Nerffa :))) ~
tiistai 24. kesäkuuta 2014
"mikset pidä normaalista?....
... Pitääkö aina kiinnostua niistä oudoimman näkösistä jätkistä jolla on päässä vikaa?"
Joku järjen jättiläinen heitti mulle tälläsen kysymyksen askissa. Oi kylläh syöpäsin paikka ikinä, mut sieltä saa aikas kivoja ideoita mitä tänne vois kirjotel.
Tää kysymys sai mut hetkeks hämmentymään. Koska kertokaa yksikin jätkä jos mä olisin ollu _Kiinnostunut_ tietääkseni yksikään heistä ei ole esimerkiksi pedofiili? Se että on joku tyliin adhd ei tarkota että päässä olisi vikaa. Mä luulen että tän kysyjän päässä se vika asustelee.
" mikset pidä normaalista?" Kuka määrittelee normaalin? Pitääkö sen olla se turkulainen ananaspää joka ajaa sen ruman mautonsa kanssa ja kuuntelee amispoppia ? Mä en halua sellasta. Pelkkä sana normaali saa mut oksentamaan.
Onko se väärin jos en saa siitä mitään fiiliksiä kun koulun suosituin suklaasilmä tulee puhumaan mulle? Jos naurankin sen kaikkien vihaaman pörröpään jutuille? Jos tunnen itseni onnelliseksi hänen kanssaan? Tai jos en jaksa sen kaikkien rakastaman hymypojan seuraa vaan vetäydyn sen kanssa jonka seurasta välitän? Jos tunnen itseni onnelliseksi se "masiskyrvän" kanssa joka saa mut nauramaan ja jonka saan itsekkin iloiseksi? Jos en naurakkaan sen ruskeasilmäisen naistennaurattajan huonoille vitseille? Mitä jos tuo lävistetty ja meikkaava poika saa mut tuntemaan itseni eläväksi? Jos se kaikkien vihaama iloinen mutta erillainen poika saa mut tuntemaan itseni erityiseksi ja tärkeäksi? Hah siitäs saitte meikä vetää normaaliutta turpaan !
Ei mulla muuta tukehtukaa normaaliuteenne
ainiii ja käykää heittää jtn aiheit mun askiin: ask.fm/reunane
Ikuisesti teidän Nerffa~
Joku järjen jättiläinen heitti mulle tälläsen kysymyksen askissa. Oi kylläh syöpäsin paikka ikinä, mut sieltä saa aikas kivoja ideoita mitä tänne vois kirjotel.
Tää kysymys sai mut hetkeks hämmentymään. Koska kertokaa yksikin jätkä jos mä olisin ollu _Kiinnostunut_ tietääkseni yksikään heistä ei ole esimerkiksi pedofiili? Se että on joku tyliin adhd ei tarkota että päässä olisi vikaa. Mä luulen että tän kysyjän päässä se vika asustelee.
" mikset pidä normaalista?" Kuka määrittelee normaalin? Pitääkö sen olla se turkulainen ananaspää joka ajaa sen ruman mautonsa kanssa ja kuuntelee amispoppia ? Mä en halua sellasta. Pelkkä sana normaali saa mut oksentamaan.
Onko se väärin jos en saa siitä mitään fiiliksiä kun koulun suosituin suklaasilmä tulee puhumaan mulle? Jos naurankin sen kaikkien vihaaman pörröpään jutuille? Jos tunnen itseni onnelliseksi hänen kanssaan? Tai jos en jaksa sen kaikkien rakastaman hymypojan seuraa vaan vetäydyn sen kanssa jonka seurasta välitän? Jos tunnen itseni onnelliseksi se "masiskyrvän" kanssa joka saa mut nauramaan ja jonka saan itsekkin iloiseksi? Jos en naurakkaan sen ruskeasilmäisen naistennaurattajan huonoille vitseille? Mitä jos tuo lävistetty ja meikkaava poika saa mut tuntemaan itseni eläväksi? Jos se kaikkien vihaama iloinen mutta erillainen poika saa mut tuntemaan itseni erityiseksi ja tärkeäksi? Hah siitäs saitte meikä vetää normaaliutta turpaan !
Ei mulla muuta tukehtukaa normaaliuteenne
ainiii ja käykää heittää jtn aiheit mun askiin: ask.fm/reunane
Ikuisesti teidän Nerffa~
lauantai 21. kesäkuuta 2014
Oman elämänsä sankari.
Mul on ihan satat aihetta josta voisin kirjottaa, tuli eilen mieleen taas lisää kun oltii ajelemas. Eli kait mun pitäis tuijotella Vaimon takavaloja useemmin.
Mut mennäässi aiheeseen. Oon täs nyt pari viikkoo yrittänyt olla avoin ja tutustua ihmisiin. No kahteen aivan ihanaan ja upeaan persoonaan olen onnistunut tutustumaan. Toinen heistä oli sellanen että olisin voinut tutustua paljon paremminkin ja viettää hänen kanssaan aikaa enemmänkin. Mutta sitten selvisi että hän on sitä ihmisryhmää jota yritän syvästi vältellä. Hän etsi elämäänsä sankaria.
Ei musta ole sellaiseen. En mä pysty olemaan kenenkään sankari. En seurustelukumppanin tai ystävän. Mä pystyn halaamaan, kertomaan miten kaikki kääntyy vielä parhain päin ja kiroamaan pahaa maailmaan hänen kanssaan mutten voi olla kenenkään sankari.
Se on mulle henkisesti liian raskasta jos pitää huolehtia toisesta ihmisestä. Mä en jaksa edes yrittää olla ihmisen kanssa joka tarvitsee pystyssä pitäjää. Enhän mä saa pidettyä edes itseäni koossa välillä?
Seuraava tunne mikä tästä ihmisestä iski oli järkyttävä vitutus. Miksi ihminen on niin heikko että etsii itselleen jotain sankaria? Mikset voiolla edes hetkittäin niin vahva että voisit olla oman elämäsi sankari?
Mulle ainakin riittää että olen onnellinen. Ja siihen pyrin tekemällä asioita joista nautin, olemalla ihmisten kanssa josta välitän ja välttelemmällä ihmisiä joiden seura aiheuttaa vain pahaa. Kun elän näin en tarvitse yhtäkään sankaria. Olen kai tavallaan siis oman elämäni sankari.
En jaksa kirjoittaa enenmpää mutta muistaakaahan te ipanat olla sankareita, ainakin itsellenne ja tehdä asioita josta nautitte.
Ja toivottavasti teillä oli mukava juhannus? Ongeittehan te ainakin ne vahvimmat ja tärkeimmät ylös sieltä järvestä?
Ikuisesti teidän Nerffa~
Mut mennäässi aiheeseen. Oon täs nyt pari viikkoo yrittänyt olla avoin ja tutustua ihmisiin. No kahteen aivan ihanaan ja upeaan persoonaan olen onnistunut tutustumaan. Toinen heistä oli sellanen että olisin voinut tutustua paljon paremminkin ja viettää hänen kanssaan aikaa enemmänkin. Mutta sitten selvisi että hän on sitä ihmisryhmää jota yritän syvästi vältellä. Hän etsi elämäänsä sankaria.
Ei musta ole sellaiseen. En mä pysty olemaan kenenkään sankari. En seurustelukumppanin tai ystävän. Mä pystyn halaamaan, kertomaan miten kaikki kääntyy vielä parhain päin ja kiroamaan pahaa maailmaan hänen kanssaan mutten voi olla kenenkään sankari.
Se on mulle henkisesti liian raskasta jos pitää huolehtia toisesta ihmisestä. Mä en jaksa edes yrittää olla ihmisen kanssa joka tarvitsee pystyssä pitäjää. Enhän mä saa pidettyä edes itseäni koossa välillä?
Seuraava tunne mikä tästä ihmisestä iski oli järkyttävä vitutus. Miksi ihminen on niin heikko että etsii itselleen jotain sankaria? Mikset voiolla edes hetkittäin niin vahva että voisit olla oman elämäsi sankari?
Mulle ainakin riittää että olen onnellinen. Ja siihen pyrin tekemällä asioita joista nautin, olemalla ihmisten kanssa josta välitän ja välttelemmällä ihmisiä joiden seura aiheuttaa vain pahaa. Kun elän näin en tarvitse yhtäkään sankaria. Olen kai tavallaan siis oman elämäni sankari.
En jaksa kirjoittaa enenmpää mutta muistaakaahan te ipanat olla sankareita, ainakin itsellenne ja tehdä asioita josta nautitte.
Ja toivottavasti teillä oli mukava juhannus? Ongeittehan te ainakin ne vahvimmat ja tärkeimmät ylös sieltä järvestä?
Ikuisesti teidän Nerffa~
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
"How many times do I have to tell you......
Even when you´re crying you´re beautiful too"
Eniten sattuu kun tarkottamattaan satuttaa itsellen tärkeää ihmistä.
Riitelin eilen kahden itselle todella tärkeän ihmisen kanssa. Molemmat riidat olivat mun aiheuttamia.
Se sai mut ajatelemaan ja vetäytymään itseeni. Toinen riita johtui siitä etten voinut päästä yli periaatteistani ja nöyrtyä. Toinen siitä kun olen tosi huono puhumaan ja peruin yhden pitkään suunitellun jutun tosi tökerösti. Ja kun kysyttiin syytä vastasin sarkastisen tyhmästi ja kiertelin aihetta, josta normaalin ihmisen pitäisi pystyä puhumaan parhaalle ystävälleen.
Mä en tiedä miksi mutta jos mulla on joku periaate/päätös, mun on tosi vaikee muuttaa sitä toisten takia. Vihaan anteeksi pyytämistä ylikaiken. Olen totaalisen huono niissä tilanteissa. Menen lukkoon ja alan änkyttämään jotain todella tyhmää.
Ja kun menen lukkoon ja tilannne käy epämiellyttäväksi alan ilkeillä. Ja kun alan oikeen ilkeäksi kellään ei ole kivaa, koska tykkään polkea ihmisiä henkisesti alas . Phtyi mikälie puolustusmekanismi tuokin :D
Lisäksi olen todella huono puhumaan asioistani kellekkään. Koulupsykologilla käyminen aiheuttaa henkistä kuolemaa ja mun tekis mieli repiä siltä naiselta pää irti. Terveitä ajatuksia taas. Mä olen vuodessa opinut luottamaan yhteen ihmiseen jonka luona käyn kerran viikossa. Ennen sillekin puhuminen teki pahaa. Käyn siis yksilö psykoterapiassa. Se etten puhu ihmisille saa minut vihaamaan itseäni koska saan kaverini tuntemaan itsensä arvottomiksi.
Mutta liiasta luottamisesta on vain huonoja muistoja.
Nyt vähän positiivisempia asioita. Kymco käy, sitä ei tarvitsekkaan purkaa. huh. :DD
Okeij joo moro
Ikuisesti teidän Nerffa ~
Eniten sattuu kun tarkottamattaan satuttaa itsellen tärkeää ihmistä.
Riitelin eilen kahden itselle todella tärkeän ihmisen kanssa. Molemmat riidat olivat mun aiheuttamia.
Se sai mut ajatelemaan ja vetäytymään itseeni. Toinen riita johtui siitä etten voinut päästä yli periaatteistani ja nöyrtyä. Toinen siitä kun olen tosi huono puhumaan ja peruin yhden pitkään suunitellun jutun tosi tökerösti. Ja kun kysyttiin syytä vastasin sarkastisen tyhmästi ja kiertelin aihetta, josta normaalin ihmisen pitäisi pystyä puhumaan parhaalle ystävälleen.
Mä en tiedä miksi mutta jos mulla on joku periaate/päätös, mun on tosi vaikee muuttaa sitä toisten takia. Vihaan anteeksi pyytämistä ylikaiken. Olen totaalisen huono niissä tilanteissa. Menen lukkoon ja alan änkyttämään jotain todella tyhmää.
Ja kun menen lukkoon ja tilannne käy epämiellyttäväksi alan ilkeillä. Ja kun alan oikeen ilkeäksi kellään ei ole kivaa, koska tykkään polkea ihmisiä henkisesti alas . Phtyi mikälie puolustusmekanismi tuokin :D
Lisäksi olen todella huono puhumaan asioistani kellekkään. Koulupsykologilla käyminen aiheuttaa henkistä kuolemaa ja mun tekis mieli repiä siltä naiselta pää irti. Terveitä ajatuksia taas. Mä olen vuodessa opinut luottamaan yhteen ihmiseen jonka luona käyn kerran viikossa. Ennen sillekin puhuminen teki pahaa. Käyn siis yksilö psykoterapiassa. Se etten puhu ihmisille saa minut vihaamaan itseäni koska saan kaverini tuntemaan itsensä arvottomiksi.
Mutta liiasta luottamisesta on vain huonoja muistoja.
Nyt vähän positiivisempia asioita. Kymco käy, sitä ei tarvitsekkaan purkaa. huh. :DD
Okeij joo moro
Ikuisesti teidän Nerffa ~
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
"Toinen toistansa täällä jumaloi...
...Ketään täysin ei silti saada voi. Älä järjetön enää kapinoi mene vaan"
Mul ei ollu mitää ideaa mitä kirjottaa, mut sit tuli radiost toi yks vanha biisi mitä popitettii iha fiiliksis joskus vaahtosammutimen kokosena. Nyt vanhempana tajuu näitäki sanoja.
Nyt ku oon itkusilmil kuunnellu tota biisii 2 tuntii putkeen, on hyvä aika kirjottaa tän päivän "aiheest" eli siit mikä mua vituttaa eniten seurustelus :D
Koska oikeesti mikään ei oo ärsyttävämpää ku se ku joku tulee kysymään mult " Oooks sää se sen mönkiä pojan muijja?" Mun tekis mieli ampuu kaikki ketä edes kysyy jotai tollast D:
Koska perkele, oon ihminen. En kenenkää omaisuutta .
Ja vaikka te nyt olisitte 60 vuotta yhdessä, ja olisitte symbioosis ettekä vois elää ila toisianne, TE ETTE SILTI OMISTA TOISIANNE. gaah .-.
Mun mielestä suhde on sairas ja väärin kun ihmisella ei enää ole nimeä, vaan hänet tunnetaan vain seurustelukumppaninsa kautta. Mitä kun tulee ero ? Lakkaako tämä ihminen olemasata ?
Kun ihminen kuitenkin on sama ihminen, oli sillä sitten joku vieressä tai ei.
Ja sit pakko lisätä tähä tällänen runon pätkä jonka yks mulla helvetin tärkee ihminen liitti mun korttiin jonka se anto ruusun kans. Alku peräsest tekijäst ei hajuakaa mut jokatapaukses:
Mul ei ollu mitää ideaa mitä kirjottaa, mut sit tuli radiost toi yks vanha biisi mitä popitettii iha fiiliksis joskus vaahtosammutimen kokosena. Nyt vanhempana tajuu näitäki sanoja.
Nyt ku oon itkusilmil kuunnellu tota biisii 2 tuntii putkeen, on hyvä aika kirjottaa tän päivän "aiheest" eli siit mikä mua vituttaa eniten seurustelus :D
Koska oikeesti mikään ei oo ärsyttävämpää ku se ku joku tulee kysymään mult " Oooks sää se sen mönkiä pojan muijja?" Mun tekis mieli ampuu kaikki ketä edes kysyy jotai tollast D:
Koska perkele, oon ihminen. En kenenkää omaisuutta .
Ja vaikka te nyt olisitte 60 vuotta yhdessä, ja olisitte symbioosis ettekä vois elää ila toisianne, TE ETTE SILTI OMISTA TOISIANNE. gaah .-.
Mun mielestä suhde on sairas ja väärin kun ihmisella ei enää ole nimeä, vaan hänet tunnetaan vain seurustelukumppaninsa kautta. Mitä kun tulee ero ? Lakkaako tämä ihminen olemasata ?
Kun ihminen kuitenkin on sama ihminen, oli sillä sitten joku vieressä tai ei.
Ja sit pakko lisätä tähä tällänen runon pätkä jonka yks mulla helvetin tärkee ihminen liitti mun korttiin jonka se anto ruusun kans. Alku peräsest tekijäst ei hajuakaa mut jokatapaukses:
"Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Mitä teetkin, tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä,
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.
Jos kaadut, nouse ylös.
Pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaasut aina vaan, ajettele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa
itsellee, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan"
Okei joo olkaa hyvät tästä kipeenä väsätystä sekavasta pika tekstistä :DD
Ikuisesti teidän Nerffa ~
lauantai 10. toukokuuta 2014
Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö
Eli tänään olis tarkotus kirjottaa tälläsest semiraskaast aiheest, joka koskettaa munki elämää aikapaljon. Halusin kirjottaa tästä koska mulle väitetään päivittäin että mulla olisi anoreksia.
"Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen liittyvä oireyhtymä, josta seuraa tarkoituksellisesti aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintymistila. Laihuushäiriöstä kärsivällä, niin sanotulla anorektikolla, on pakonomainen tarve pudottaa painoaan ja pitää se merkittävästi alle pituuden mukaisen keskipainon.
Laihuushäiriö on psykiatrian alaan kuuluva pitkäaikaissairaus ja se on syömishäiriöistä tunnetuin. Sitä tavataan varsinkin nuorilla naisilla. Miesten syömishäiriöt ovat harvinaisia. Kuten muutkin syömishäiriöt, laihuushäiriö on monimuotoinen sairaus, joka saa jatkuvasti uusia muotoja ja oirekuvia. Taudinmäärittelyssä erotetaan kaksi diagnoosia, varsinainen laihuushäiriö F50.0 ja epätyypillinen laihuushäiriö F50.1. Varsinainen laihuushäiriö jaetaan edelleen pääasiallisen oireen mukaisesti kahteen alatyyppiin."
Näin sanoo ystävämme wikipedia. Suomeksi sanottuna mulla ei ole anoreksiaa, koska en laihduta tarkoituksellisesti. Oon liian laiska urheilemaan ja ruoka on vaan liian hyvää.
Mun omasta mielestä liika laihuus on rumaa. Siis sekä miehillä että naisilla. Laihuus on myös syy miksi vihaan omaa ulkonäköäni.
Koska oon huono kirjottaa mitää, kysyin mielipidet kahdelt bloggaajalt jonka blogii seuraan.
Rainbow colored Shadow:
"anoreksia on sairaus
eli sitä pitäisi mielestäni hoitaa toimittamalla anorektikko hoitoon jossa hänet opetatnn syömään kunnolla.
sutten kun on normaalin kokoinen niin opetetaan vielä hiukan treenaamaan"
Askel mielenvikaisuuteen :
"Ah, ihanan hankala ja monitahoinen asia. Let's get started:Anoreksia on sairaus, sen verran on selvää. Se alkaa useimmiten vahvasta halusta laihtua ja pysyä laihana, ja etenee siitä sairaalloisiin piirteisiin. Melko pian ollaan siinä pisteessä ettei sitä kykene lopettamaan vaikka haluaisi.Onko se oikein? No, suoralta kädeltä sanoisin että ei, ei ole. Mutta toisaalta siinä vahingoitetaan vain omaa kehoa eli se menee samaan lajiin viiltelyn kanssa (eli joka ihmisellä on oikeus tehdä omalla kehollaan mitä haluaa). Toisaalta se on sairaus, eli sitä ei voi lopettaa vaikka haluaisi.Mielestäni anorektikoille pitäisi tarjota reilusti apua, mutta jos he eivät jostain syystä halua ottaa sitä vastaan niin antaa jatkaa. Eihän ketään toki voi pakottaa parantumaan, vaikka kuinka haluaisi.Anoreksiassa ja viiltelyssä on paljon samoja piirteitä, ja vaikka ensimmäinen reaktioni olikin sanoa anoreksian olevan sairasta ja että siihen pitäisi puuttua, niin hetken mietittyäni tajusin sen olevan pahimman luokan tekopyhyyttä."
Mä oon tavalllaaa Henrin kans enemmän samaa mieltä, koska jos mua ei olis hankittu "Hoitoon" olisin varmaa kuihtunu pois :D
Sit mun on pakko tähä loppuu viel sanoo et mä vihaan huomioHuoraus anorektikoi. Meijänki koulus näkee liikaaki sitä miten ei voi syödä kotsan tunnil koska lihoo, mut ku mennää kavereitte kans johonki ni sit kyll voi syödä normaaliist. Tai liikka tunnil pitää juosta ku kaikki näkee et laihtuis, mut ku pääsee piiloo ihmisten katseilt ni kävellää ja tekstataa. Miks ei voi vaa sanoo ettei kunto kestä juosta? o.O Ku mun mielest näinkää vakava sairaus, EI oo mikää leikin asia. Tai "Jos mulla on anoreksia, oon kovempi jätkä/Muidu" Niinku... EI.
Eipä mulla muuta, meikä jatkaa läskeilyä, pitäkää muksa äitienpäivä 8)
"Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen liittyvä oireyhtymä, josta seuraa tarkoituksellisesti aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintymistila. Laihuushäiriöstä kärsivällä, niin sanotulla anorektikolla, on pakonomainen tarve pudottaa painoaan ja pitää se merkittävästi alle pituuden mukaisen keskipainon.
Laihuushäiriö on psykiatrian alaan kuuluva pitkäaikaissairaus ja se on syömishäiriöistä tunnetuin. Sitä tavataan varsinkin nuorilla naisilla. Miesten syömishäiriöt ovat harvinaisia. Kuten muutkin syömishäiriöt, laihuushäiriö on monimuotoinen sairaus, joka saa jatkuvasti uusia muotoja ja oirekuvia. Taudinmäärittelyssä erotetaan kaksi diagnoosia, varsinainen laihuushäiriö F50.0 ja epätyypillinen laihuushäiriö F50.1. Varsinainen laihuushäiriö jaetaan edelleen pääasiallisen oireen mukaisesti kahteen alatyyppiin."
Näin sanoo ystävämme wikipedia. Suomeksi sanottuna mulla ei ole anoreksiaa, koska en laihduta tarkoituksellisesti. Oon liian laiska urheilemaan ja ruoka on vaan liian hyvää.
Mun omasta mielestä liika laihuus on rumaa. Siis sekä miehillä että naisilla. Laihuus on myös syy miksi vihaan omaa ulkonäköäni.
Koska oon huono kirjottaa mitää, kysyin mielipidet kahdelt bloggaajalt jonka blogii seuraan.
Rainbow colored Shadow:
"anoreksia on sairaus
eli sitä pitäisi mielestäni hoitaa toimittamalla anorektikko hoitoon jossa hänet opetatnn syömään kunnolla.
sutten kun on normaalin kokoinen niin opetetaan vielä hiukan treenaamaan"
Askel mielenvikaisuuteen :
"Ah, ihanan hankala ja monitahoinen asia. Let's get started:Anoreksia on sairaus, sen verran on selvää. Se alkaa useimmiten vahvasta halusta laihtua ja pysyä laihana, ja etenee siitä sairaalloisiin piirteisiin. Melko pian ollaan siinä pisteessä ettei sitä kykene lopettamaan vaikka haluaisi.Onko se oikein? No, suoralta kädeltä sanoisin että ei, ei ole. Mutta toisaalta siinä vahingoitetaan vain omaa kehoa eli se menee samaan lajiin viiltelyn kanssa (eli joka ihmisellä on oikeus tehdä omalla kehollaan mitä haluaa). Toisaalta se on sairaus, eli sitä ei voi lopettaa vaikka haluaisi.Mielestäni anorektikoille pitäisi tarjota reilusti apua, mutta jos he eivät jostain syystä halua ottaa sitä vastaan niin antaa jatkaa. Eihän ketään toki voi pakottaa parantumaan, vaikka kuinka haluaisi.Anoreksiassa ja viiltelyssä on paljon samoja piirteitä, ja vaikka ensimmäinen reaktioni olikin sanoa anoreksian olevan sairasta ja että siihen pitäisi puuttua, niin hetken mietittyäni tajusin sen olevan pahimman luokan tekopyhyyttä."
Mä oon tavalllaaa Henrin kans enemmän samaa mieltä, koska jos mua ei olis hankittu "Hoitoon" olisin varmaa kuihtunu pois :D
Sit mun on pakko tähä loppuu viel sanoo et mä vihaan huomioHuoraus anorektikoi. Meijänki koulus näkee liikaaki sitä miten ei voi syödä kotsan tunnil koska lihoo, mut ku mennää kavereitte kans johonki ni sit kyll voi syödä normaaliist. Tai liikka tunnil pitää juosta ku kaikki näkee et laihtuis, mut ku pääsee piiloo ihmisten katseilt ni kävellää ja tekstataa. Miks ei voi vaa sanoo ettei kunto kestä juosta? o.O Ku mun mielest näinkää vakava sairaus, EI oo mikää leikin asia. Tai "Jos mulla on anoreksia, oon kovempi jätkä/Muidu" Niinku... EI.
Eipä mulla muuta, meikä jatkaa läskeilyä, pitäkää muksa äitienpäivä 8)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)